Oman, erottuvan tyylin lisäksi voit erottua myös varmistamalla, että omat valokuvat ovat vähintäänkin lähes täydellisiä käsityönä. Erityiset kuva-ideat ovat myös takuu siitä, että valokuvat erottuvat massasta ja ovat näin houkuttelevia.
En voi opettaa teitä luovuuteen. Mutta voin paljastaa teille lukuisia vinkkejä, jotka olen omaksunut suurelta osin 20 vuoden aikana harjoittamastani mallikuvaamisesta. Ne auttavat teitä luomaan vaativampia valokuvia nopeammin. Näin saatte pääkoppanne vapaaksi ja voitte todella toteuttaa omat luovat ideanne.
Paljon onnea matkaan!
Jens Brüggemann, elokuussa 2013
Liite 01: Paljon iloa lukemiseen toivottaa Jens Brüggemann, www.jensbrueggemann.de.
(Kuva © 2013: Lilly)
Tässä yleiskatsaus eri lukuaiheisiin:
Osa 1 - Mallien valokuvaaminen
Osa 2 - Järkevä varustelu (!)
Osa 3 - Sopivien mallien löytäminen
Osa 4 - Kohdetta etsimässä
Osa 5 - Kuva-ideoiden kehittäminen
Osa 6 - Kuvanmuokkausvinkit
Osa 7 - Tyyli- ja kauneusvinkit
Osa 8 - Mallit taitavasti valaiseminen
Osa 9 - Tehokas tiimityöskentely
Osa 10 - Posing-vinkit
1 Mallien valokuvaaminen
Mallikuvaaminen on "in". Lehdistö on täynnä mallikuvia; ja myös televisiossa voi nykyään nähdä, miten mallikuvaajat (näennäisesti) työskentelevät. Vaikka jokaiselle on itsestään selvää, että TV:ssä esitetty tapahtuma on televisioformaatille tuotettu, lavastettu "making of", siitä huolimatta ensimmäisen Saksan Next Topmodel -kauden jälkeen jokainen luulee voivansa puhua mukana mallibisneksestä…
Mutta millainen on todellisuus? Mitä tekee hyvästä mallikuvaajasta?
Ensin kuitenkin tarkastellaan toista puolta. Mitä tekee hyvästä mallista? Mikä on todella tärkeää, jotta voisi menestyä mallina työskentelyssä?
Nykyään kuka tahansa voi olla malli. Edellytyksenä on enemmän tai vähemmän hyvä ulkonäkö. Miten arvioidaan se on jo hankalampaa. Epäselvissä tilanteissa kyse on makuasiasta. "Onneksi" on sanottava, sillä kaunis (malli) maailma olisi tylsä, jos kaikki valokuvaajat tavoittelisivat yhtä ja ainoaa kauneusihannetta. Erilaiset mieltymykset pitävät maailman "värikkäänä", eivätkä anna tylsistyä. (Ajatelkaapa, millaista olisi, jos kaikki mallikuvat näyttäisivät saman tyyppisiä naisia: Kuinka tylsää olisikaan katsella vastaavankaltaisia kuvia!) Sen sijaan monimuotoisuus tekee valokuvauksesta mielenkiintoisen, ja se pätee myös mallien valintaan!
Ulkonäön lisäksi "valokuvauksellisuus" on itse asiassa ratkaisevaa sen suhteen, onko henkilö sopiva malliksi vai ei. Kaikki hyvännäköiset ihmiset eivät ole valokuvauksellisia. Eivätkä kaikki valokuvaukselliset henkilöt ole "katseenvangitsijoita", kun he liikkuvat kadulla. Monet upeat mallit ovat arkipäiväisesti melko huomaamattomia! Mutta kun he seisovat meikattuina salamalamppujen valossa, he näyttävät, mitä heissä on. Usein olen ollut jopa yllättynyt siitä, miten huomaamaton naapurintytär on muuttunut miehiä hurmaavaksi vampiksi…
"Malli" tai "valokuvamalli" nimeää nykyään monta. Mallin paperia ei ole tai koulutusta. Termiä ei ole suojattu, joten kuka tahansa, joka on joskus seisonut "valokuvaajan" kameran edessä (myöskään ei suojattu termi; valokuvaaja on henkilö, joka käyttää valokuvauskameraa) tai ainakin aikoo seistä, voi kutsua itseään malliksi. (Ei aina subjektiivinen itsearviointi tunnetuimpia "malleja") loppujen lopuksi menestyksestä lupaavalle uralle …)
Toisaalta on olemassa monia "lahjakkuuksia", jotka ovat joko koululaisia tai opiskelijoita tai harjoittavat jotakin muuta ammattia ja silti toimivat kameran edessä niin täydellisesti, että he ansaitsevat "valokuvamalli" -nimityksen enemmän kuin ansaitsevat.
Kuva 1-1: Elida on erittäin hyvä valokuvamalli. "Löysin" hänet kadulta, kun kävin ostoksilla. Vain muutaman kuvaussession aikana hänestä tuli todella upea malli. Lahjakkuus kuuluu siis - ammattimaisen asenteen ja työskentelyn lisäksi - asiaan! Ja jos tulokset ovat täällä unenomaiset, malli voi myös olla ylpeä valokuvistaan! Kankaan efekti lisättiin kuvaan Photoshop alla. Se sopii hyvin hillittyihin väreihin. Kuva otettiin joitakin kuukausia sitten toukokuussa 2013 järjestämässäni Ibiza-kuvaustyöpajassa.
Koska minulla ei ollut kameraa mukanani, lainasin nopeasti mallin kameraa voidakseni ottaa tämän kuvan. Lyhyen ajan ennen sitä (harvoin Ibizaissa!) satoi, ja taivas oli vielä pilvien peitossa, mikä johti erittäin kauniiseen valaistukseen. Lisäksi värit näyttivät vaaleammilta kuin normaalisti auringonvalossa, mikä sopi paremmin kuva-idealleni. Nikon D3000 2,8/105mm Makro Nikkorilla. 1/500 sekuntia, aukko 2,8, ISO 100.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann - www.jensbrueggemann.de)
Yksi asia on kuitenkin ehdoton edellytys mallina toimimiselle: ammattimaisuus, johon kuuluvat erityisesti luotettavuus ja täsmällisyys! Kaunein malli ei auta minua valokuvaajaa, jos valokuvaussessioon ei saavu, esimerkiksi siksi, että hän juhli liian myöhään edellisenä päivänä. Tai jos varattu työpajamalli saapuu 2 tuntia myöhässä ja työpaja on melkein loppumassa.
Jos valokuvaaja ei voi luottaa malliin, on vain yksi seuraus: yhteistyön päättäminen, sillä mikä valokuvaaja haluaisi riskeerata tärkeiden valokuvaussessioiden, toimeksiantojen, edessä, että malli tulee kuvauksiin vain 50 %:n todennäköisyydellä? Ammattimaisessa valokuvauksessa kyse on elannon ansaitsemisesta, toimeentulon varmistamisesta. Siellä ei ole tilaa epäluotettomille malleille.
Toisaalta on kuitenkin yhtä epäluotettavia valokuvaajia. Joka lupaa mallilleen lähettää 10 muokattua kuvaa, hänen tulisi pitää lupauksensa!
Jo yksin sen vuoksi on itsestäänselvää, että mallille lähetetään muutama parhaimmista tuloksista. Nikon D3X 2,8/105mm Makro Nikkorilla. 1/160 sekuntia, aukko 3,2, ISO 100.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Mitä tekee hyvästä mallikuvaajasta? Valokuvien on miellytettävä (asiakasta, malleja, yleisöä, …)!
Kuinka saavuttaa parempia tuloksia, mistä on kyse mallikuvaajana toimimisessa ja mitä kaikkea on otettava huomioon, sen voit lukea tämän tutoriaalisarjan seuraavista osista!
On kuitenkin huomioitava, että lopputulos ei ole ainoa tärkeä asia; luovuus, ammattimainen työskentelytapa, luotettavuus, kaupallinen ajattelu, joustavuus ja vakavamielisyys ovat myös jokaisen valokuvaajan varusteita, joka haluaa tienata rahaa valokuvillaan pää- tai sivutoimisesti.
Kuva 1-3: Ja harjoittelu kuuluu myös valokuvaajan elämään! Nopeita ja kestäviä oppimistuloksia saa osallistumalla valokuvatyöpajoihin. Tämä kuva on otettu Ibizan työpajassani toukokuussa 2013. Kontrastien tasoittamiseksi, jottei taivas käpristy valkoiseksi valokuvissa, on kuvauksissa käytettävä valaistustekniikkaa. Siksi mobiilia akkuvalonlähde Ranger Quadra RX Hybrid Elinchromilta sekä valaisin ja varjostin California Sunbounceilta ovat aina mukanani ulkomaan työpajoissani osallistujien käyttöön.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Huomautus: Koska kuten olemme nähneet, "mallikuvaus" on melko laaja käsite, tässä ensimmäisessä luvussa seuraavaksi esitellään lyhyesti yksittäiset alueet ja niitä rajataan toisistaan. Siinä esitellään kunkin aihealueen tärkeimmät (valokuvaukselliset) ominaisuudet sekä valokuvien tekijöiden asettamat vaatimukset.
1.1 People-valokuvaus
People-valokuvaajien on oltava kommunikatiivisia. Kiinnostus muita ihmisiä kohtaan on oltava olemassa, samoin kuin valmius joustavaan työskentelytapaan, joka mukautuu kohteeseen (ja työkehyksiin liittyen kohteeseen) sekä vain niitä kohtaan, jotka ovat uteliaita ja avarakatseisia löytävät iloa People-valokuvaamisesta.
Toisin kuin katuvalokuvaamisessa, People-valokuvaus edellyttää intensiivistä vuorovaikutusta kuvattujen henkilöiden kanssa. Vähemmän (salainen) tarkkailu ja enemmän vuorovaikutus vastapuolen kanssa tekevät menestyneestä People-valokuvaajasta.
Myös kuvailmauksen esiin nostaminen on merkittävää, ainakin jos People-valokuvaus toimii mainosviestinnän esityksenä. Näin se erottuu reportaasivalokuvauksesta.
Kuva 1-4: People-valokuvauksessa on erityisen tärkeää, että mallin ja valokuvaajan välillä on "kemia". Vain silloin rentoja kuvia voi syntyä. Vaikka en yleensä valokuvaa miesten malleja, tulin hyvin juttuun tämän mallin kanssa. Kahden fotosession aikana syntyi monia kauniita erilaisia kuvia (jotka näkyy tämän tutoriaalisarjan puitteissa).
(Kuva © 2011 Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Monet People-valokuvaajat korostavat, kuinka tärkeää on, että luodaan luottamuksellinen suhde valokuvaajan ja kuvauskohteen välille, jotta aidot ja rennot kuvat voivat syntyä. Annien Leibovitzin kirjassa "At Work" hän kertoo, että hän saattaa viettää päiväkausia tai jopa viikkoja ennen kuin hän edes tarttuu kameraan, vieraillen julkisuuden henkilöiden luona ja seuraten heitä arkipäivän askareissa.
Näin hän saa aikaan sen, ettei häntä enää koeta "vieraskappaleena", vaan sen sijaan tuttuna tai jopa miehistöön kuuluvana. Tietysti tällainen toimintatapa ei aina ole mahdollista eikä välttämätöntä. Mutta yksi asia, joka voidaan nähdä myös (People-) Mallikuvaajille: Mahdollisuus ainutlaatuisiin ja aitoihin kuviin kasvaa käytettävissä olevan (valmisteluaika-)ajan myötä.
Kuvaus itsessään ei välttämättä tarvitse kestää tunteja, jos valokuvaaja ja malli ovat jo ennen sitä ottaneet tarpeeksi aikaa toistensa tuntemiseen ja sopeutumiseen. Monet valokuvaajat suosivat siksi tapaamista ennen varsinaista kuvausta. Se auttaa tutustumisessa, kuvakonseptin keskustelussa ja toistensa tuntemisessa. Jos tämä ei ole mahdollista, esimerkiksi koska malli on palkattu kauempaa ja saapuu kuvaamiseen tai lennätetään paikan päälle, on sitäkin tärkeämpää, että valokuvaaja ottaa tarpeeksi aikaa puhua pieniä juttuja ennen kuvauksen alkua.
Menestyneet valokuvaajat tietävät tämän tutustumisajan merkityksen, jonka vuoksi he usein hylkäävät nopealla aikataululla tehtävät kuvaukset. Se ei ole "taiteellisen oikkun" ilmaisu tai osoita ylimielisyyttä, vaan se on yksinkertainen laskelma, että laadukkaiden valokuvien ottamiseen tarvitaan riittävästi aikaa.
Kuva 1-5: Vain kun malli tuntee olonsa mukavaksi, hymy näyttää oikeasti aidolta. Hyvän valokuvaajan tehtävä on siksi luoda luottamuksen ilmapiiri, jotta malli voi keskittyä täysin kuviin ja unohtaa mahdolliset arkipäivän huolet valokuvauksen ajaksi. Aikapaineessa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, joten valokuvaajan on joko otettava aikaa tapaamiseen ennen kuvausta tai sitten valokuvauksen aikana ei pitäisi työskennellä aikapaineessa.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Lisäksi aikapaine ei vain estä luottamussuhteen luomista, vaan myös valokuvaajan luovuutta. Olen itse kokenut usein tilanteen, että aloin juuri ottaa "käyttökelpoisia" (eli poikkeuksellisia) kuvia, mutta kelloon katsominen sai minut hermostumaan ja tukahduttamaan kaiken luovuuden alkuunsa. Lyhyesti: Sisällyttäkää tarpeeksi välitöntä aikaa kuvauksiinne! Jos ette tarvitse sitä, se ei haittaa; mutta jos sinulla on tarpeeksi "liikkumatilaa", tämä seikka tekee sinusta luovemman ja harkitumman (ja siten onnistuneemman!) työskentelyyn.
1.2 Lasten kuvat">1.2 Kinder fotografieren
Joka haluaa kuvata lapsia, hänen täytyy olla "sävel" lasten kanssa - tai toisin sanoen: hänen täytyy itse olla vähän lapsi; se auttaa! Lasten täytyy ottaa vakavasti, arvata heidän tarpeensa ja sopeutua niihin.
Lapsille ei voi sanoa: "Mene tuonne taustan eteen, otamme nyt kauniita valokuvia." Se ei toimi niin.
Joka haluaa kuvata lapsia, voi yrittää sitä kahdella eri tavalla. Joko havainnoivana ja ei puuttuvana valokuvauksena. Tai sitten aktiivisena osallistumisena. Silloin valokuvaaminen tai valokuvauksessa oleminen muuttuu leikiksi. Tässä vaihtoehdossa on tärkeää sitouttaa lapset, eli antaa heidän osallistua aktiivisesti. Tämä voi alkaa kuvan idean keksimisestä, mutta tulee ehdottomasti tapahtua toteutuksen aikana. Lapsi muistaa valokuvauksen hyvin, hauska muisto - mikä helpottaa seuraavalla kerralla, kun taas on valokuvauksen aika.
Olen myös tehnyt sen kokemuksen, että jälkikasvu on erittäin vaikuttunut, kun näytän heille aina silloin tällöin otetut valokuvat kameran näytöllä. He yleensä pitävät siitä todella paljon ja jatkavat innokkaasti.
Minulla ei ole myöskään epäröintiä ripustaa pienten lasten kameraa itsenäni, jotta he voivat ottaa kuvia muiden lasten kanssa avullani; Varmista kuitenkin, että he eivät pudota raskasta kameraa tai törmäävät vahingossa muihin lapsiin …!
Kuva 1-6: Tietyn iän saavutettua, noin kouluiässä, "pienet" voidaan "maksaa" mallipalkkiolla, jos he eivät enää seisotutakaan innolla kameran edessä (kuten edellisinä vuosina), esimerkiksi uusimmalla Nintendo-pelillä tai uudella Star Wars-kokoelmalla.
Parempi kuin lahjonta on kuitenkin vakuuttaminen: Jos keksit "siistin" idean, jota mini-mallit - kuvitteellisista syistä luokkatovereiden suhteen - haluavat tehdä, se on aina lupaavampaa kuin mini-työntekijän variantti. Nikon D3X 1,4/85mm Nikkor. 1/125 sekuntia, aukko 4, ISO 100.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann - www.jensbrueggemann.de)
Lapset eivät pidä poseerauskuvista, joissa heidän pitäisi seistä hiljaa. Kuuluisa perhekuva, joka on tarkoitettu isoäidille joululahjaksi, ei todellakaan ole se, mikä tuo lapsille iloa.
Parempi antaa heidän pitää meteliä tai tehdä irvistyksiä. Myös toimintakuvat ovat suosittuja, kuten esimerkiksi kuvat hyppäämässä, juoksemassa ympäriinsä tai kiipeämässä puihin.
Kuva 1-7: Lapset rakastavat toimintakuvia. Jos he pitävät kuvista "siisteinä", he juoksevat - poikkeuksellisesti - useamman kerran rannalla edestakaisin; mikä muuten olisi tietysti mahdotonta! Nikon D700 4/24-120mm Nikkor. 1/800 sekunti, aukko 7,1, ISO 200.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann - www.jensbrueggemann.de)
Kuva 1-8: Kun lapset saavat irvistää, he haluavat asettaa itsensä poseeraamaan. Nikon D3 2,8/24-70mm Nikkor, kun käytettiin polttoväliä 24mm. 1/50 sekuntia, aukko 5, ISO 1600.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann - www.jensbrueggemann.de)
Pienten lasten kanssa, eli sellaisten 12 kuukauden ja 4 vuoden ikäisten välillä, on hyvin helppo saada huomiota (esimerkiksi huutamalla (tai nuoremmille lapsille laulamalla laulu), viittoen, matkimalla eläinten ääniä, nostamalla lempi pehmolelun kameran yli jne.) - näin kauniit kuvat todella onnistuvat melko helposti. Lasten huomion keskittyminen on kuitenkin melko lyhyt, joten sinun on oltava nopea valokuvien kanssa.
Kuva 1-9: Uusi leikkiauto - ja pieni Flynn onkin - ainakin muutaman minuutin ajan - tarpeeksi kiireinen, jotta hänet voidaan kuvata rauhassa. Vanha lelu ei sen sijaan aiheuttaisi samanlaista huomion vaikutusta, joten lasten valokuvaajien on suositeltavaa aina pitää käsillä leluja, jotka lapset (eivät vielä) tunne. Onneksi uusi leikkiauto sopi väriltään Flyyn asuun, mikä vaikuttaa merkittävästi kuvan vaikutukseen. Nikon D4 1,4/85mm Nikkor. 1/400 sekunti, aukko 2,5, ISO 400.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann - www.jensbrueggemann.de)
Ohjaus
Lapset (ja aikuiset myös) arvostavat paljon kehua. Joka saa kehuja siitä, miten hienosti hän (tai hän) mallintaa, on ylpeä ja tekee tästä lähtien vielä enemmän vaivaa.
Antakaa lapsille ehdottomasti välillä lyhyitä taukoja! Kukaan ei halua olla jatkuvasti kameran jäljittämä - ja tauoilla tietenkin vielä vähemmän. Pieni välipala välillä, tai jäätelö, ja lapset ovat jälleen valmiita uusiin kuviin.
Rakennuksilla, esimerkiksi studioa taustan vaihdossa, kannattaa lasten mallit myös antaa auttaa. He tuntevat olonsa tärkeiksi, tarpeeksi aikuisiksi auttaakseen. Ideoiden tuominen on myös hyödyllistä, vaikka kaikkea, mitä lapset ehdottavat, ei voida toteuttaa. Tiimityön kehittäminen on ratkaisevaa ja myös myöhempien valokuvien kannalta arvokasta. Myös tässä pätee: malli, joka tunnistaa tehtävänsä, on 1000 kertaa motivoituneempi kuin malli, joka vain seuraa ohjeita.
Kuvaussessiossa, joka muuten tulisi olla hyvin valmisteltu (taustan ja valaistuksen rakentaminen, valotestit jne.), sinun tulisi olla tarpeeksi joustava voidaksesi ottaa välillä nopeita kuvia. Koska mini-mallit eivät noudata hyvää tunnelmaa rakennettaessa eivätkä seuraavaa suunnitelmaa. He tekevät ajoittain järjettömyyksiä, leikkaavat kaikenlaisia irvistyksiä ja tarkastelevat uteliaisuutensa mukaan uutta ympäristöä. Parasta on, jos valmistelet erityisesti tähän tarkoitettua kameraa, joka on varustettu salamalaitteella ja vastaa kuvien ottamisen vaatimuksiin (valotuksen automaatio, zoom-objektiivi, nopea tarkennus, korkeampi ISO-arvo jne.).
Vinkki
Yksi yleisimmistä virheistä, jonka aikuiset tekevät lasten valokuvatessaan, on kuvaaminen heidän normaalista (»lintu-«) näkökulmastaan. Tämä on usein tylsää ja usein myös epäasiallista, sillä pienet joutuvat katsomaan ylöspäin, jotta he voivat katsoa kameraan. Mene siis mieluummin polvillesi tai jopa makuullesi maahan! Epätavallisen näkökulman ansiosta kuvista tulee ehdottomasti mielenkiintoisempia, lupaan! Kokeile rohkeasti! (lähde: „Vauvat ja lasten valokuvaus“; J. Brüggemann ja L. Ebert; mitp-kustantamo; ISBN: 978-3826690624; 204 sivua; 29,95 euroa).
Kuva 1-10: Pyrin lasten kuvissani pysymään mahdollisimman paljon samalla silmäkorkeudella kuin pienillä. Tämä tuntui kuitenkin olevan Lennoxille epätavallista, sillä hän tuijotti minua pitkän aikaa melko yllättyneenä, minkä hyödynsin rauhassa ottaessani hänestä muutamia kauniita muotokuvia. Nikon D3 2,8/300mm Nikkorilla. 1/800 sekuntia, aukko 4,5, ISO 200.
(Kuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Huomio: Lapsia tulisi valokuvata vain niin kauan kuin he pitävät kuvien ottamisesta! Valitettavasti tunnelma lasten keskuudessa muuttuu hyvin nopeasti, mikä aikuisten (valokuvaajien) tulee ehdottomasti kunnioittaa.
1.3 Kauneuskuvat
Ne, jotka ottavat kauneuskuvia, yrittävät kuvata kauniita ihmisiä vielä kauniimmiksi. Tällä olen jo paljastanut ensimmäisen tärkeän „ainesosan“ onnistuneen "Kauneusvalokuvauksen" reseptissä: Kokeneet kauneusvalokuvaajat valitsevat mahdollisimman kauniit mallit kuviinsa.
Jopa osa lukijoista saattaa nyt ajatella "No, niin hyvännäköisellä mallilla voisin minäkin ottaa tuollaisia kuvia", unohtaen, että mallikuvaajan tehtäviin ei kuulu vain ajan, aukon, ISO:n, automaattitarkennuksen ja valaistuksen hallitseminen, vaan myös mallien valintana. Hyvät valokuvaajat osaavat bongata uusia lahjakkuuksia, valokuvausvalmiutta.
Huomio: Uusien mallien löytäminen on tehtävä, joka tuottaa monille valokuvaajille vaikeuksia, minkä vuoksi aion myöhemmin tässä tutoriaalisarjassa omistautua perusteellisemmin tälle aiheelle.
Kauneusvalokuvaukseen kuuluu, että mallit ovat hyvin meikattuja. Kuitenkin kaikki mallit eivät osaa meikata hyvin, minkä vuoksi meikkaajien palkkaaminen on järkevää.
Kuva 1-11: Kauneuskuvien „ainesosana“ on se, että malli ei vain näytä upealta, vaan on myös mahdollisimman hyvin meikattu. Nikon D4 2,0/200mm Nikkorilla. 1/125 sekuntia, aukko 3,5, ISO 125.
(Kuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Vinkki: Toisinaan tapahtuu kuitenkin niin, että malli meikataan ammattimaisesti ja hyvin, mutta hän saa pelästyksen meikkaamisen jälkeen, koska ei tunnista itseään. Monilla naisilla on ongelmia, jos heitä meikataan eri tavalla kuin ovat tottuneet.
He eivät tunnista itseään – ja he tuntevat olonsa epämukavaksi omissa nahoissaan. Tällaisissa tilanteissa voitte hyvin olla palkkaamatta meikkaajaa – se olisi rahan tuhlaamista. Selvittäkää siis etukäteen, onko mallinne valmis antautumaan „taikuuteen“. Vai haluaako hän ehdottomasti pysyä samannäköisenä kuin aina ennen.
Kuva 1-12: Kauneuskuvien tulisi olla itsestäänselvyys, että malli saapuu kuvauksiin tehdyin ja/tai hoidetuin kynsin. Ennakkojutustelussa muistuttakaa mallianne tästä seikasta varmuuden vuoksi vielä kerran.
(Kuva © 2006: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kauneusvalokuvaajien tulisi omata taitoa paitsi väreille, muodoille ja kuvan sommittelulle, myös luovuudelle ja olla valmiita työskentelemään ahkerasti „täydellisen kuvan“ eteen. Työ tiimissä (esimerkiksi meikkaajan ja kampaajan kanssa) on ammatillisen arjen perusta; mutta myös tämän osa-alueen hallinta vaatii taitoa.
Lisäksi kauneusvalokuvaajan ei tulisi antaa vaikuttaa itseään mallien ulkoisiin olemuksiin. Kauneus on kyllä perusedellytys pystyäkseen työskentelemään kauneusmallina. Tärkeämpää ovat kuitenkin luotettavuus ja kyky keskittyä tiimityöskentelyyn.
Olen valitettavasti kokenut useamman kerran, että erityisen hyvännäköiset (hyvin nuoret) mallit ovat mielestään oikeutettuja epäluotettavuuteen ja epäammattimaiseen käyttäytymiseen. Onneksi kauniita malleja on riittävästi, ja kuten edellä on selitetty, ei yksikään valokuvaaja saa „sietää“ itserakkaan mallin diivailevaa käyttäytymistä.
Kuva 1-13: Kuvassa oleva malli, Sandra, on saanut "Miss Saksa" -tittelin. Silti osa vuoden 2012 Ibiza -workshopini osallistujista totesi, että häntä oli vaikeampi valokuvata kuin muita workshopissani olleita malleja. Olen huomannut tämän ilmiön usein: „Miss-titteleillä“ varustetut mallit näyttävät upeilta ja heillä on hienot mitat – mutta eivät ole usein poikkeuksellisen fotogeenisiä.
Tietenkin voi silti, hieman valokuvauskokemuksella ja keskittyneellä työskentelyllä, ottaa heistä upeita kuvia! Mutta helpompaa on usein muiden mallien kanssa (koska he ovat fotogeenisempiä). Nikon D3X 2,8/105mm Makro Nikkorilla. 1/125 sekuntia, aukko 3,5, ISO 200.
(Kuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Huomio: Mitä kauneusvalokuvaajan tulisi osata valokuvauksellisesti, seuraa tämän tutoriaalin seuraavissa osissa.
1.4 Muotikuvaus
Muotikuvauksessa kyse ei ole pelkästään kauniista malleista, vaan ennen kaikkea oikeanlaisesta vaatetuksen esittelystä. Muotikuvaajien tulee sen vuoksi oma järkevää muotitajua ja tietämystä trendeistä menestyäkseen.
Kuva 1-14: Värit ja rekvisiitat ovat tärkeitä muotikuvauksessa. Epävarman kannattaa palkata stylisti avuksi. Mielestäni kuvaussuunnittelijan on vastattava kuvan kokonaisuuden suunnittelusta, myös jokaisesta yksittäisestä kuvaelementistä, eikä minulle anneta tätä tärkeää tehtävää.
Nikon D3 2,8/105mm Makro Nikkor. Suljinaika 1/160 sekuntia, aukko 8, ISO 200.
(Kuva © 2008: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Muotikuvausta voidaan jakaa mallien ja vaatekappaleiden kuvaamiseen. Molemmat ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa, sillä usein sekä mallien että vaatekappaleiden kuvia tarvitaan. Siksi kiinnostuneiden kuvaajien on oltava tietoisia siitä, että molemmat kuvausalueet tulevat osaksi muotikuvaajan työtä.
Kuva 1-15: Muotikuvauksessa on usein tarpeellista antaa mallin näyttää "coolilta" riippuen vaatteiden tyylilajista. Rentoa asentoa, sopivia rekvisiittoja ja vaikuttavaa taustaa tarvitaan tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä käytin Para-Blitz-sateenvarjoani taustalla. Nikon D3X 1,4/85mm Nikkor. Suljinaika 1/80 sekuntia, aukko 2,5, ISO 100.
(Kuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Muotikuvaajan on tunnettava paitsi muotitrendit myös muut ajankohtaiset yhteiskunnalliset kehitykset. Muotikuvauksen tekijältä odotetaan vastaavaa tietotaitoa. Taustan valinnalla on tärkeä rooli muodin esittelyssä. Muotikuvaajan on osoitettava herkkyyttä tuotteiden kohderyhmälle suunnatun esittelyn suhteen. Muotimaailmassa, joka on nopeatempoinen ja jossa on paljon rahaa pelissä, mainoskuvilla on ratkaiseva merkitys menestyksessä.
Kuva 1-16: Muotikuvauksessa sopiva tausta on tärkeää, jotta vaatetus voidaan esitellä kohdeyleisölle sopivalla tavalla. Esimerkiksi hienoa rantavaatetusta voidaan esitellä hienostuneessa kesäisessä ympäristössä: auringon, palmujen tai altaan ollessa etu- tai taustalla. Täällä olin vuokrannut toukokuussa 2010 Ibizalla tyylikkään huvilan päiväksi, jotta osallistujat voisivat käyttää "High Society" -tyylistä sijaintia muotikuvauksiinsa.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Muotikuvissa on huomioitava, että vaatteet istuvat hyvin ja värit toistuvat mahdollisimman tarkasti. Hyvän muotikuvan luomiseen kuuluu myös kankaan tekstuurin esiin tuominen tarkalla valaistuksella. Haasteena on kuvata mustia vaatteita asiakastoiveiden mukaisesti: Tiettyjen materiaalien (kuten sametin tai villan) kohdalla, kun tuote on syvän musta, on erittäin vaikeaa kuvata kankaan tekstuuria. Silloin on käytettävä jopa kaksinkertainen tai nelinkertainen määrä valoa, jotta mustiin alueisiin saadaan kontrastia. Taiteena on valaista vain kudos eikä mallia yli.
Kuva 1-17: Mustat kiiltävät kankaat kuten lakka ja nahka eivät aiheuta ongelmia. Sileät kiiltävät kankaat heijastavat valoa ja leikkaus sekä istuvuus on helposti arvioitavissa. Sen sijaan pehmeät mattapintaiset mustat kankaat "imevät" valoa, jolloin leikkaukset, saumat, taskut ja muut erilaiset yksityiskohdat eivät ole havaittavissa. Lopputulos olisi yhtenäinen musta massaa, ilman rakennetta.
(Kuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 1-18: Vapaita muotitöitä tehtäessä, TFP-kuvaussessioissa, joita valokuvaajat ja mallit tekevät harjoituksen, portfolion tai markkinointinsa vuoksi, on sääntö, että malli saapuu lähes yksinomaan mustissa vaatteissa. "Pikku musta", tiukasti istuva ja vartaloa korostava, näyttää olevan jokaisen mallin vaatekaapissa. Silmämme näkevät kuitenkin paremmin kuin kamera; näemme myös rakeisuuden mattapintaisissa mustissa kankaissa, kun kamera näkee vain "mustan". Lopputulos on usein pettymys, sillä "elävässä" tilanteessa "pikku musta" näyttää paljon houkuttelevammalta kuin valokuvissa. Ole siis varovainen, kun mustat vaatteet ovat kyseessä muotikuvauksissa! Tarkista valokuvasi yksityiskohdista ja valotuksesta, jotta et joudu ikävään yllätykseen jälkikäteen!
(Kuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
1.5 Akti- ja erotiikkakuvaus
Akti- ja erotiikkakuvauksia kutsutaan usein valokuvauksen "kuninkuuslajeiksi". Tämä ei kuitenkaan ole minulle täysin ymmärrettävää, koska hyvän aktikuvan ottaminen ei ole vaikeampaa kuin hyvän muotokuvan tai muotikuvan ottaminen. Aktikuvauksen parissa toimiminen on minulle jopa vaikeampaa kuin maisemakuvauksen. Kuitenkin yksi merkittävä syy sille, miksi monet valokuvaajat pitävät akti- ja erotiikkakuvauksista "kuninkuuslajeina", on se, että kaikissa muissa valokuvausaiheissa on yhdentekevää, onko tulos onnistunut vai ei. Esimerkiksi maisemalle on samantekevää, pilaako valokuvaaja kuvan. Eläimelle on yhdentekevää, onko se kuvattu hyvin vai huonosti. Ja vaikka ihminen voikin ärsyyntyä, jos häntä on kuvattu epäedullisesti; "loppu" ei ole vielä lähellä. Akti- ja erotiikkakuvauksissa sen sijaan huono tulos tarkoittaa, että kuvat voivat nopeasti tuntua nololta, mikä on kuvattavalle henkilölle pahin mahdollinen tilanne, etenkin jos kuvat julkaistaan.
Voidaan siis tiivistää, että akti- ja erotiikkakuvauksen ei välttämättä ole vaikeampaa tai vaativampaa. Mutta huonon lopputuloksen seuraukset ovat paljon kauaskantoisempia. Siksi akti- ja erotiikkavalokuvaajien ei koskaan tulisi näyttää kaikkia kuvia (yleisölle, mallille jne.); vain parhaat valitut ja kevyesti muokatut tulokset tulisi esitellä.
Mutta missä sitten on ero akti- ja erotiikkakuvauksen välillä?
Kuva 1-19: Akti- ja erotiikkavalokuvausalueet voi parhaiten kuvitella kahdesta joukosta, jotka jakavat yhteisen leikkauspisteen. Tämä osoittaa, että on olemassa akttikuvia, jotka eivät tarvitse erotiikkaa. Ja päinvastoin, on olemassa erotiikkakuvia, jotka eivät ole aktikuvia. Kolmanneksi on myös eroottisia akttikuvia; siis kuvia, jotka kuuluvat molempiin alueisiin.
Akttikuvat ovat kuvia, joissa paljas vartalo on kuvan kohteena. Usein abstraktissa ja pääasiassa ihannoivassa muodossa. Kuitenkin dokumentaariset akttikuvat ovat myös mahdollisia. Enemmistö julkaistuista akttikuvista on kuitenkin alistettu kauneusihanteelle.
Kuva 1-20: Klassinen akvalokuvaus on (yleensä kauniin) vartalon valokuvaamista; usein anonymisoituna. Toisin kuin eroottisessa valokuvauksessa, klassisessa akvalokuvauksessa ei välttämättä tarvita henkilöitymistä. Yksityiskohtien kuvaaminen - usein valon ja erityisesti varjojen avulla - riittää luomaan vaikuttavia ja usein esteettisesti kauniita tuloksia.
Jossain määrin abstrakti taso korostaa valokuvaajan pyrkimystä luoda ajattoman kauniita vartalonäkymiä. Tämän vuoksi valitsin tämän kuvan uuden kirjani "Akti- ja erotiikkavalokuvaus" kannen kuvaksi. Nikon D3X 2,8/70-200mm Nikkor -linssillä. 1/160 sekuntia, aukko 22, ISO 100.
(Kuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Erotiikkakuvat eivät puolestaan tarvitse esittelemänsä vartalon alastomuutta. Eroottisessa valokuvauksessa kyse on (eroottisesta) kuvaviestistä. Viittaus on tässä oleellinen.
Kuvan tarkastelijan mielikuvitusta tulisi ohjata tiettyyn suuntaan, mikä on mahdollista monin tavoin: viettelevä katse, seksikäs asento, tiettyjä signaalivärejä, valittuja vaatteita kuten eroottinen alusasu, sopivia rekvisiittoja, vihjaus kosketuksesta mallin käsien avulla, teeskentely huulilla, jne. Eroottiselle mielikuvitukselle ei ole rajoja.
Kuva 1-21: Kun mallit esittelevät teeskentelyhuuliaan, paljastavat rintansa ja nykivät tiukasti istuvia vaatteitaan, tulokset luonnollisesti ovat eroottisia. Erotikka ei ole niinkään se, mitä katselija näkee - vaan se, mitä hän (tai hän) kuvittelee. Etäälle vieminen (!) luo erotiikkaa. Kuvan tarkastelijan mielikuvitus virittyy. Tämä tarkoittaa, että hän ei enää näe valokuvaa vain houkuttelevana ihmisenä, vaan lähtökohtana jatkoajatuksille … Nikon D3X 2,8/24-70mm Nikkorin kanssa. 1/200 sekuntia, aukko 11, ISO 200.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Tärkeintä on, että eroottinen valokuvaus tietoisesti leikkii kuvien tarkastelijan mielikuvituksella. Hänen tulisi jatkaa ajatteluaan. Siksi ei yleensä näytetä kaikkia, sillä vihjaus riittää täysin. (Erotiikka)kuva antaa vain sysäyksen. Kuvan tarkastelijan aivot suoriutuvat lopusta... Kuva 1-22: Erittäin dynaaminen, seksikäs poseeraus! Tässä näkyy hyvin kuinka tehokasta kehonkielen käyttö voi olla eroottisessa valokuvaamisessa! Nikon D3S 2,8/24-70mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 29mm. 1/160 sekuntia, aukko 4,5, ISO 800.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Mitkä ovat sitten hyvän erotiikkavalokuvaajan vaatimukset? Ensinnäkin hänen tulisi ymmärtää ammattinsa, eli tuottaa teknisesti virheetöntä työtä. Sen lisäksi valokuvaajan tulisi olla avarakatseinen eikä kiusaantunut. Jos hänellä on moraalisia ongelmia piilossa, eli ajattelee syvällä sisimmässään että kameran edessä esiintyminen ei sovi, hänen tulisi valokuvata jotain muuta! Toisin sanoen, alastomuutta tulisi pitää luonnollisena eikä sopimattomana tai turmeltuneena.
Myös eroottiset mielikuvat ovat hyödyllisiä kuvaien ideoiden löytämisessä ennen kuvauksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vain omia mielikuvituskuvia tulisi valokuvata. Monipuolisten kuvien saamiseksi turvaudun usein mallien ideoihin. Mallien ideoiden sisällyttäminen on muutenkin hyvä tapa välttää tylsistymistä, ja se lisäksi varmistaa, että malli on motivoitunut kuvaussessioon (kun heidän ideansa otetaan huomioon ja toteutetaan).
Kuva 1-23: "Yksinäisenä taistelijana" ei aina ole helppoa saavuttaa ammattimaisia tuloksia. Mallin osallistaminen on yksi tapa kerätä ideoita. On kuitenkin myös tilanteita, joissa avustava käsi olisi suureksi avuksi, jopa vain heijastimen (kuvan oikealla puolella) tai varjostimen (kuvan vasemmalla puolella) pitämiseen asti.
Kansainvälisillä kuvaustyöpajoillani osallistujat jaetaan siksi ryhmiin (3 osallistujaa per ryhmä); kuvataan vuorotellen yksittäin, joten jokaisella valokuvaajalla on kaksi avustajaa, jotka auttavat häntä kuvanidean toteuttamisessa. Tämä lisää valokuvien teknistä laatua suuresti!
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Huomautus: Akti- ja erotiikkavalokuvauksessa tärkeintä on, että valokuvaaja käsittelee kuvaussessioita kunnioittavasti ja herkästi. Vain se, joka ottaa mallin tarpeet huomioon, saa aikaan kuvia, joissa kuvan edessä oleva henkilö tuntee olonsa mukavaksi, mikä on hyvien kuvien tärkein edellytys! Ja näin sulkeutuu uudelleen piiri, sillä mallivalokuvauksessa yleensä sekä mallien hyvä ulkonäkö että valokuvaajan taito ja ennen kaikkea heidän välinen hyvä yhteistyö ovat tärkeitä!
