Osa 1: Johdanto
Minun "filosofiani" lasten kehitysvaiheet (ammatti-) malleina?
Osa 2: Sopiva varustus
Osa 3: Iloinen kuvaussessio
Osa 4: Vauvavatsasta teini-ikään
Osa 5: Sisätiloissa kuvaaminen
Osa 6: Ulkona valokuvaaminen
Osa 7: Perhe-elämä
Osa 8: Vinkit ja kikat (I)
Osa 9: Vinkit ja kikat (II)
Osa 10: Lasten valokuvien arkistointi, muokkaus ja esittäminen
Teksti: Jens Brüggemann
Kuvat: Jens Brüggemann (147), Leonie Ebbert (44), Elli Bezensek (61), Radmila Kerl (26), Ramona Prosch (5), Kay Johannsen (4)
Hahmotelmia: Jens Brüggemann (27)
Osa 1: Johdanto
Lasten valokuvaaminen on kaunis, mutta samalla haastava alue. Kaunis siksi, että harvat asiat ovat yhtä ihania kuin (leikkivien, onnellisten, pelaavien) lasten nauru.
Myös kaunista siksi, että lapset tiettyyn ikään asti ja niin kauan kuin he pitävät valokuvattavana olemisesta, ovat innokkaita ja innoissaan mukana. He ovat kiitollisimpia malleja, sillä yleensä he tuntevat olonsa imarrelluiksi valokuvatessaan (ja iloitsevat lähes jokaisesta ottamastasi valokuvasta jälkeenpäin)!
(Kuva: Radmila Kerl)
Lasten valokuvaamisen haasteena on, että nuoret mallit ovat yleensä vähemmän kärsivällisiä kuin aikuiset. Lasten motivoiminen onkin yksi valokuvaajan päätehtävistä.
Lasten valokuvaamista vaikeuttaa myös se, että lapset ovat aina liikkeessä ja me valokuvaajat joudumme siksi kohtaamaan heihin erityisiä vaatimuksia, jotka ovat samanlaisia kuin toiminta- tai urheilukuvaajilla.
(Kuva: Ramona Prosch)
Minun "filosofiani"
Aluksi muutamia huomioita valokuvauksesta yleisesti. Digitaalisen valokuvauksen myötä valokuvaajan työnkulku ("workflow") on muuttunut perusteellisesti. Vaikka analogisella aikakaudella, jolloin kuvattiin vielä filmille, tietokoneella oli jo kuvankäsittelyä, "Photoshopping" vakiintui vasta, kun lähes kaikki tarvitsivat tietokonetta digitaalisesti kuvattujen kuvien tekemisen mahdollistamiseksi.
Tietokone kuuluu nykyään valokuvaajan työkalupakkiin (ja ei ole merkitystä, onko kyseessä pää-, sivutoimi vai harrastus); ei vähemmän kuin kamera ja objektiivit. Useimmat valokuvaajat viettävät enemmän aikaa tietokoneella kuin kameran takana!
(Kuva: Jens Brüggemann)
Onko aika tietokoneella käytetty myös aina järkevää toimintaa? Kokemukseni perusteella minun täytyy pelätä: ei. Usein työpajoissa, joita olen pitänyt, kohtaan tilanteita, joissa virheellisen kuvakomposition tai häiritsevien elementtien taustalla jatketaan tietoista kuvaamista. Esimerkiksi muotokuvissa annetaan tarpeettoman paljon "tilaa" pään yläpuolelle, koko kuvasta kolmannes; tai huolimattomasti heitetty kolanappi jää mallin viereen, sen sijaan että se poistettaisiin tai ainakin siirrettäisiin pois kuvan ulkopuolelle.
Perustelu kuvauksen jatkamiseen on sitten, että nämä (kuitenkin havaitut) virheet halutaan poistaa vasta jälkikäsittelyssä tietokoneella…
Kuvankäsittelyohjelmat, etunenässä Adoben Photoshop, ovat "voimakkaita" työkaluja; niillä voi tehdä uskomattoman hienoja asioita. Mutta niillä voi myös tehdä paljon hyödyttömiä ja "siirappisia" käsittelyjä, ja suurin virhe, joka monilta valokuvaajilta tapahtuu, on liian laajamittainen kuvien käsittely tietokoneella.
Kuvista ei saa näkyä, että ne on käsitelty, sanoo myös apulaiseni Leonie.
Mielestäni on helpompaa, nopeampaa ja järkevämpää välttää virheet jo kuvattaessa! Pienellä kunnianhimolla ja oppimishalulla voi muutamassa kuukaudessa oppia niin täydelliseen valokuvaukseen, että kuvan käsittelyssä voi keskittyä luoviin asioihin, nauttia niistä ja saavuttaa asioita, joita ei voi saavuttaa paremmalla rajauksella tai muilla yksinkertaisilla keinoilla jo kuvaustilanteessa.
Kuinka monelle oikeasti tuottaa iloa poistaa ruostunut kolanappi kaikista valokuvista?
Siten järkeviä ja "sallittuja" tietokonetyöskentelyyn liittyviä töitä ovat luovat työt, jotka johtavat kuvien todelliseen muokata niitä niin, että esimerkiksi syntyvät keinotekoiset maailmat tai että värejä muutetaan taiteellisen ilmaisun vuoksi, tai paljon muuta.
(Kuva: Elli Bezensek)
Periaate tulisi kuulua: "Niin vähän kuin mahdollista, niin paljon kuin tarpeen."
Lisäksi havaiten usein, että monet valokuvaajat ovat "sokeita tekniikalle". He keskittyvät lähes pelkästään kameroihinsa, joissa on 4328 erilaista toimintoa, ja unohtavat täysin, mikä valokuvauksessa oikeastaan on tärkeää: nimittäin näkeminen, katsominen, erityinen hetki, päätössekunti. Myös ja erityisesti lasten valokuvauksessa!
(Kuva: Jens Brüggemann)
Kehitysvaiheet
Ei vain omille vanhemmille, vaan myös ulkopuolisille on kiinnostavaa nähdä lapsen "urakehitys" - muutokset, joita lapsi käy läpi ensimmäisinä elinvuosinaan, kiinnostavat monia.
(Kuva: Jens Brüggemann)
Tässä ei ole kyse vain pienten ulkonäkömuutoksista, vaan myös fyysisen ja henkisen kehityksen edistymisestä tulisi dokumentoida (niin sanottuja "huippuhetkiä" aikuisuuden tai itsenäisyyden saavuttamisessa).
(Kuva: Leonie Ebbert)
Vaikka tämä lähes tieteellistä arvoa edustava "dokumentaarinen" ote voi olla merkittävä, muista aina, että tärkeintä on luoda erityisen onnistuneita otoksia omasta lapsestasi (tai myös vieraista lapsista). Tieteellisesti tarkka valokuvaus, joka on tylsä (koska puhdas dokumentointi), ei ole tavoitteenamme.
Haluamme luoda kuvia, jotka ovat miellyttäviä katsella pelkästään luovuutensa ja toteutustapansa ansiosta, riippumatta sisällöstä.
(Kuva: Leonie Ebbert)
Lapset (ammatti-) malleina? Kriittinen tarkastelu
Tietysti vanhemmat ovat aiheellisesti ylpeitä, kun heidän lapset poseeraavat kameroiden edessä miltei ammattimaisesti hymyillen. Mutta jokaisesta jälkeläisestä ei voi tulla supermallia. Ja haluatko sitä oikeasti (vanhempana)?
Mitä tapahtuu kaikille näille lapsitähdille? Onko se edes hyväksi pienten kehitykselle, jos heidät ajetaan kuvauksesta toiseen sen sijaan, että he saavat juosta metsässä leikkien? Eikö se riistä heiltä osan lapsuutta?
(Kuva: Jens Brüggemann)
Monille lapsille on varmasti hauskaa pukeutua ja seistä kameran edessä. Aluksi. Mutta kun tästä "leikistä" tulee työtä, velvollisuutta, kun aikatauluja on noudatettava ja lapsimallin on "toimittava" silloinkin kun ei juuri huvita kuvata, viimeistään silloin jokaisen tulisi ymmärtää, että lapselle on tärkeämpiä ja kehitykselle suotuisampia asioita kuin sitä kuljettaa katalogikuvausten välillä.
(Luonnos: Jens Brüggemann)
En koskaan pakottaisi poikaani seisomaan "ammattimaisesti" kameran edessä säännöllisesti. Ja luultavasti jo se on hänelle tarpeeksi ikävää, kun "isä" kantaa digikameraa mukanaan jokaisissa perhetapahtumissa, jokaisella retkellä, jokaisella lomalla ja käyttää sitä ahkerasti…
(Kuva: Leonie Ebbert)
