Kolme syytä, miksi valaistustekniikkaa tulisi käyttää
Kuvaaminen tarkoittaa "maalata valolla". Kun katsoo yleisiä valokuvausalan julkaisuja, voisi olettaa, että pelkkä kameratekniikka (mahdolliset pientarvikkeet mukaan lukien) riittää luomaan poikkeuksellisia valokuvia.
Tutkiessaan kuitenkin todella vaikuttavia kuvia huomaa, että usein valolla tai valaistuksella on merkittävä vaikutus kuvien menestykseen. Silti monet valokuvaajat omistavat useita kameroita, mutta harvoin valaistusvälineistöä. Poikkeuksena järjestelmäsalama, joka löytyy lähes jokaisesta valokuvaajien laukusta.
Toki moderni kameratekniikka on paljon jännittävämpää kuin valotekniikka. High-Tech-kameran hauskuus- ja leikkitekijä on paljon suurempi. Silti on hyviä syitä perehtyä tarkemmin valaistustekniikan mahdollisuuksiin.
Kuva 2.1: Valo ilman varjoja on tylsää. Monet valaistuksen aloittelijat tekevät virheen valaista kuvia liikaa, poistaen kaikki varjot, mikä tekee kuvista latteita ja epämääräisiä. Erityisesti rakenteiden kuvaamisessa liian pehmeä valo on haitallista.
(Kuva ©: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuitenkaan ei ole kyse olemaan "muodikas". On olemassa perusteltuja syitä, miksi valaistustekniikkaa tulisi käyttää (järkevästi). Nämä syyt ovat:
- On liian pimeää (tai liian valoisaa).
- Kontrastit ovat liian voimakkaat (tai liian heikot).
- Luovia syitä.
Kuva 2.2: Kun koulutuksissani kysyn valaistustekniikan käytön tärkeydestä, vastauksina yleensä mainitaan vain kaksi syytä "on liian pimeää" ja "valolla muokkaamiseen". Tärkein syy, "kontrastien tasoittaminen", on usein unohdettu.
2.1 On liian pimeää (tai liian valoisaa)
Tämä syy on triviaali, ainakin välittömästi ymmärrettävä: Jos olen myöhään illalla juhlissa ja haluan ottaa kuvia, en pysty saavuttamaan käyttökelpoisia tuloksia ilman ylimääräistä valoa (-> järjestelmäsalamaa).
Toisaalta voi myös olla mahdollista, että valoa on liikaa ja minun on poistettava valoa käyttämällä hajotinta.
Kuva 2.3: Illalla tai yöllä sisätiloissa, jotka on valaistu vain juhlavalolla, valoa on tarpeen käyttää valaisemaan. Vaikka nykyään on kameroita, joiden ISO-asetukset voivat olla jopa 204.800 (Nikon D4), yli 3.200 ISO:n kuvan laatu ei yleensä ole hyväksyttävää edes laatuun takertuville. Sen sijaan että kuvaisi vain käytettävissä olevalla valolla, on parempi käyttää lisävalaistusta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kohde olisi "kuollut salamaan" – vaan että sekä olemassa olevaa valoa (tässä tapauksessa hyllyvalaistus) että keinotekoisesti lisättyä valoa (tässä tapauksessa salamanvalo) käytetään.
(Kuva ©: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Tämä säätö, mikä on optimaalinen sekoitussuhde, on helpompaa kuin moni valokuvaaja luulee. Tässä suositeltu toimintatapa parametrien säätämisessä juhlakuvauksissa (joissa valaistusolosuhteet ovat erittäin heikot; kannattaa käyttää järjestelmäsalamaa käytännöllisyyssyistä):
- ISO-arvo: Sen tulisi olla mahdollisimman korkealla, jotta kamerasensori voi ottaa huomioon heikon käytettävissä olevan valon. Kameramallista riippuen arvo voi olla välillä 800 ISO ja 3.200 ISO. Muista, että ISO-herkkyys ei saa olla liian korkea, jotta kuvanlaatu ei heikkene liikaa.
- Anturin aukko: Aukon tulisi olla mahdollisimman laajalla auki, jotta vähäinenkin valo voidaan hyödyntää. On suositeltavaa käyttää kiinteitä polttovälivaloja, jotka ovat huomattavasti valovoimaisempia kuin zoom-objektiivit. Jotta voidaan hyödyntää objektiivin optimaalista terävyyttä parhaan mahdollisen laadun saavuttamiseksi, on suositeltavaa sulkea sitä hieman, esimerkiksi yhdellä aukolla. Toinen syy puhua valovoimaisista kiinteistä polttoväleistä, sillä jos valovoimainen zoom-objektiivi suljetaan vielä enemmän, aukko ei päästä paljoa valoa sensorille.
Huomautus: Zoom-objektiivi, jonka aukko on 4,0, on 8 kertaa valovoimaisempi kuin kiinteä polttovälillä, jonka aukko on 1,4. Toisin sanoen henkilö, joka käyttää zoom-objektiivia, joka avaa 4,0, tarvitsee 8 kertaa enemmän valoa kuin henkilö, joka kuvaa objektiivilla, jonka alkuperäinen aukko on 1,4. Nämä erot saattavat vaikuttaa vähäisiltä, kun vertaillaan absoluuttisia lukuja: 1,4 vs. 4,0. Mutta valokuvauksellisessa todellisuudessa nämä ovat valtavia eroja!
- Suljinaika: Valitkaa sellainen suljinaika, jota pystytte juuri ja juuri pitämään vakautettuna kädessä (mikä riippuu ei vain juotujen drinkkien määrästä, vaan myös käytetystä linssistä). Esimerkiksi 1/60 sekuntia tai jopa 1/50 sekuntia. (Vakautetun linssin/kuvanvakain voi olla hyödyllinen huonoissa valaistusolosuhteissa. Monet valokuvaajat yrittävät silti mieluummin olla käyttämättä tätä toimintoa. 1,4/50 mm kiinteä polttoväli ei yleensä sisällä kuvanvakainta, eikä sitä tarvita, koska tällä linssityypillä voi yleensä kuvata vapaalla kädellä 1/40 sekunnilla.
Huomautus: Mainitut kolmen parametrin asetukset ajan (esim. 1/50 sekuntia), aukon (esim. 2,0) ja ISO (esim. 1.600) varmistavat, että mahdollisimman paljon heikkoa (juhla-) valoa otetaan huomioon. (Usein tilassa on vain kynttilänvaloa ja valoketjuja, jotka valaisevat tilan vain vähän). Näin ollen perusvalaistus saadaan hyvin tallennettua. Henkilöiden asianmukaiseen valaistukseen tarvitaan nyt valaistustekniikkaa. Tässä tapauksessa käytämme järjestelmäsalamaa, joka on erittäin sopiva juhlakuviin sen kompaktin koon ansiosta.
- Järjestelmäsalama: Koska (kuten edellä on kuvattu) olemme jo saaneet hyvin perusvalaistuksen tallennettua, tarvitsemme järjestelmäsalamaa enää vain varjostamiseen ja juhliin osallistuvien henkilöiden valaisemiseen. Jotta voimme välttää valon heikkenemisen etäisyyden kasvaessa ja saavuttaa kauniin tasaisen huoneen valaistuksen, käytämme järjestelmäsalamaa mahdollisimman epäsuorasti. Tätä varten suuntaamme kääntyvän heijastimen epäsuorasti kohti (toivon mukaan valkoista) kattoa. Epäsuora salamointi varmistaa, että koko huone valaistaan ja että valo ei heitä kovia varjoja vaan se on pehmeää ja tasaisesti jakautunutta. Jos katto ei ole valkoinen (tai edes vaaleanharmaa), heijastimen voi myös suunnata valkoista seinää, Sunbounce ”Bounce Wall” -seinää tai muuta valoheijastinta kohti. Järjestelmäsalama on helpointa asettaa TTL-tilaan. Saattaa olla tarpeen suorittaa salaman valotuksen korjaus esimerkiksi miinus 1, jotta olemassa olevan juhlavalaistuksen tunnelma säilyisi.
Kuva 2.4: California Sunbouncen Bounce Wall on hyödyllinen työkalu suoran salamoinnin välttämiseksi sen negatiivisista vaikutuksista (epämiellyttävän suoraa, litteää kovaa valoa). Kultaisen ja hopeanraitaisen zebrakuvioisen pinnan ansiosta heijastettu valo luo miellyttävät ihonsävyt (hieman lämpimämmät kuin suoraan salamoidessa). Koska valo ei enää tule suoraan, vaan hieman sivusta malliin, kuvat tulevat plastisemmiksi käyttäen tätä apuvälinettä (http://www.sunbounce.com/bounce-wall-set).
(Grafiikka: Valmistaja)
Huomautus: Mikäli järjestelmäsalama laitteessasi on kiinteä heijastin, joka ei ole kääntyvä, auttaa vain yksi asia: myy pois! Älä enää käytä sitä! Tai korkeintaan käytä sitä toissijaisena laitteena. Mutta järjestelmäsalaman tulee olla varustettu kääntyvällä heijastimella, jotta sitä voidaan järkevästi käyttää kamerassa!
Mitä suurempi heijastuspinta-ala, sitä "miellyttävämpi" (ainakin kuvaamassamme tilanteessa) valon ominaisuus. Lisäämällä heijastuspinta-alaa valo muotoutuu pehmeämmäksi ja valaistu alue laajenee.
Siksi vaihtoehtoisesti Bounce Wallin sijasta voi käyttää tavallista heijastinta, jonka joku avustaja pitää tai joka voidaan asettaa statiiville Grip Headin avulla.
Kiiltokuvioinen 2.5: Kuten tästä selvästi nähdään, lisävalo (Sunbounce Micro Mini) on asetettu seinän tavoin heijastuspinnaksi. Tähän tarkoitukseen salaman heijastin on käännetty sivulle, jotta heijastettu valo ohjataan kuvattavaan henkilöön periaatteen "Valon saapumiskulma = Valon poistumiskulma" mukaisesti.
Sunbounce Micro Minillä on 60 cm x 90 cm heijastuspinta, mikä tarjoaa selvästi enemmän heijastuspintaa kuin pienemmällä Bounce Wallilla. Jos mahdollista, tulee siksi suosia Sunbounce Micro Minin ratkaisua; kun tila- ja aikarajoitteita on, Bounce Wallin käyttö on kuitenkin hyvä ja ennen kaikkea käytännöllinen vaihtoehto! Sen sijaan suoraa salamointia järjestelmäsalaman kanssa ei suositella - ainakaan People-valokuvauksessa!
2.2 Kontrastit ovat liian voimakkaat (tai liian heikot)
Yleisin syy siihen, miksi valaistustekniikkaa käytetään ammattimaisesti, on se, että kohteen kontrastit ovat liian voimakkaat ja valokuvat olisivat teknisesti puutteellisia ilman valaistusteknisiä apuvälineitä.
Kuva 2.6: On sopivaa, että en valaissut mallia. Kuvaideani oli, että kuvan tulisi näyttää täysin pimeältä kuin siluetilta. Mutta jos tavoitteena on kuvata henkilö(t) tunnistettavasti tällaisessa vastavalotilanteessa ilman apuvälineitä, en olisi pystynyt tekemään teknisesti moitteetonta kuvaa.
(Foto ©: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Vaihtoehto tässä esitetylle tulokselle olisi ollut ylisäteilyttää tausta, jotta henkilö saataisiin tarpeeksi kirkkaaksi esille. Mutta silloin tausta olisi ollut paljon liian kirkas, luultavasti jopa ylivalottunut, kuvassa.
Mutta miksi kontrasteissa esiintyy valokuvissa niin voimakkaita eroavaisuuksia, että kirkkaimmat kohdat ”palamisia” ja pimeimmät kohdat eivät ilmene yksityiskohdilla?
Kuva 2.7: Tässä on esitetty "Morsiuspari auringossa seisomassa kirkon oven edessä" -kuvan kontrasti. Kontrasti tulee olemaan selvästi yli 13 aukkoa (tämän kamerani Nikon D4:n kyky).
Toisin (selvästi vähemmän) kontrasti vaikuttaa yhden morsiusneitosen kuvaan, joka, värikkäässä mekossa, myös tulee kuvattavaksi kirkon oven edessä:
Kuva 2.8: Koska morsiusneito on pukeutunut värikkääseen mekkoon ilman voimakkaita kontrasteja, kontrasti on selvästi vähemmän kuin "Morsiuspari"-aiheessa.
Ottaen kameran dynaamisen kantaman vertailuun kuvasta, käy ilmi, että tässä aiheessa (toisin kuin morsiuspari-aiheessa) kontrastisuhde juuri ja juuri voidaan käsitellä:
Kuva 2.9: Onnea! Aiheessa "Morsiusneito värikkäässä mekossa" valokuvaaja voi toimittaa teknisesti virheettömän kuvan. Kaikki kohteen kontrastit voidaan kuvata. :-)
Selventääkseen, kuinka voimakkaita kontrastisuhde "Morsiuspari"-aiheessa ovat ja kuinka paljon valittu kamera voi käsitellä, viitataan seuraavaan kuvaan:
Kuva 2.10: Vasemmalla ja oikealla keltaisen palkin vieressä ovat syvät ja vaaleat, jotka kuvassa ilman yksityiskohtia (siis täysin musta ja ylikirkas valkoinen) näytetään. Seurauksena on teknisesti puutteellinen kuva, joka pahimmillaan, jos kyseessä on tilaus, voi olla tilaajan moitteet (epämiellyttäviä taloudellisia seurauksia valokuvaajalle). :-)
Miten valokuvaaja voi edetä näissä tilanteissa?
Ideaalitila olisi, jos kameran dynaaminen kantamaa voitaisiin suurentaa. Mutta se ei ole mahdollista, se on teknisesti määrätty. Kuitenkin temppu on mahdollista suurentaa sitä näennäisesti, nimittäin nopeasti peräkkäin kuvaamalla useita kuvia erilaisilla valotuksilla, jotka sitten yhdistetään Photoshopissa. Tätä kutsutaan HDR-kuvaksi (HDR = High Dynamic Range).
Kuitenkin olisi hyvä käyttää tätä tilanteessa jalustaa, jotta kuvat sopivat tarkasti päällekkäin. Lisäksi kohdemuutoksia ei tulisi tapahtua, mikä on melko epärealistista, koska häiden aikana morsiuspari nauraa ja reagoi huutoihin, mahdollisesti konfetti lentää ilmassa tai kirkon oven vieressä olevan puun lehdet liikkuvat tuulessa, samoin kuin hunnun ja morsiamen hiukset. Lyhyesti: HDR ei sovellu ihmiskuviin tai vain rajoitetusti.
Huomautus: Jotkut modernit kamerat, kuten esimerkiksi Nikon D4, mahdollistavat HDR-kuvien ottamisen jo kuvattaessa (kuitenkin vain JPEG-tiedostomuodossa). Tällöin yhdellä laukaisulla nopeasti kolme kuvaa altistetaan peräkkäin ja käsitellään välittömästi kamerassa yhdeksi kuvaksi.
Valokuvaajalla ei ole lainkaan valaistusteknisiä apuvälineitä mukana, joten hänellä on vain vaihtoehdot, joko ottaa musta samettipuku kuvattua oikein tai vaihtoehtoisesti esittää morsiameen liittyvät yksityiskohdat ja pitsit ja neulekuviot hyvin esille. Ottaen huomioon vaatekappaleiden hankintahinnan ja vaivan valinnassa, tulee nopeasti selväksi, että valokuvaajan tulisi yrittää parhaansa mukaan keskittyä oikean valotuksen painopiste morsiuspukuun:
Kuva 2.11: Alivalottamalla (esimerkiksi lyhyemmällä suljinajalla tai pienemmällä aukonkoolla tai alhaisemmalla ISO-arvolla) vaikka musta samettipuku tummenee vielä enemmän (ja siten vähemmän yksityiskohtia), mutta morsiuspuku on "pelastettu". Alivalotuksen ansiosta kohdat, jotka olivat aiemmin ylikirkkaita, esitetään nyt edelleen valkoisina, mutta yksityiskohtaisesti.
Mahdollisuus alivalotuksen yhteydessä (teemme näin, jotta morsiuspuvussa on tarpeeksi yksityiskohtia) kirkastaa kohtien kohteessa (morsiusmiehen mustassa puvussa), olisi lisätä täydennysvaloa tai salama:
Kuva 2.12: Ulkomailla järjestämissäni muotokuvatuokioissa (tässä yksi otos viikon mittaisesta Andalusian-workshopista 2012, tänä päivänä Rondassa) osallistujat työskentelevät mielellään vakailla täydennysvaloilla California Sunbounce (hetkellä käytössä Micro Mini), koska nämä ovat vähemmän tuulisille alumiinirungoilleen. Tuulessa heijastuspinta ei vääriste, mikä mahdollistaa heijastuspinnan tarkemman suuntauksen. Tässä täydennysvaloa käytettiin kontrastin vähentämiseen, koska muuten vastavalossa oleva malli olisi alivalotettu tai tausta ylikirkastettu.
(Kuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 2.13: Toinen tapa lieventää kontrasteja on valaista malli salaman avulla. Tämä voi olla järjestelmäsalama, jota käytetään siihen tai akkusalamalaitteisto, kuten tämän kuvan tapauksessa. Käytössä oli Hensel Porty Lithium 1200 normaalilähetin kanssa.
(Kuva © 2011: K. Bloch)
Kuva 2.14: Jos olisin luopunut tässä kuvassa täydennyksestä salaman avulla ja yrittänyt kuvata mallin oikein, taustalla, illan taivaalla auringonlaskun kanssa, olisi toivoton ylikirkkaus. Joten, mobiililampun avulla, pystyin lieventämään kontrasteja ja toimittamaan tunnelmallisen vastavalokuvan. Nikon D3X 2,8/14-24mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 14mm. 1/200 sekuntia, aukko 20, ISO 100.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Toinen tapa lieventää kontrasteja valoapuvälineiden avulla on käyttää absorchteria. Toisin sanoen, ei, kuten tähän asti, kohdekohtaisesti valaistuja tummia kohtia, vaan valoisat kohdat tehdään "tummiksi". Auringon valon ja mallin välissä pidettävän absorboijan avulla valosta tulee pehmeämpää ja samalla se vähentää valoa 1-2 aukkoa.
Kuva 2.15: Abschatterit lieventävät kovaa auringonvaloa. Ne vähentävät auringonsäteiden kirkkautta ja tekevät valosta miellyttävän pehmeän. Täällä, Andalusian työpajassani vuonna 2012 (kuva otettu Málagassa), osallistujat saivat aikaan heijastimen avulla, että kova auringonvalo ei syövytä kuvassa olevan mallin olkapäitä.
(Kuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Järkevää on myös yhdistää molemmat menetelmät: varjot valaistaan ja valot varjostetaan. Näin voimme ottaa teknisesti moitteettoman ja kaikkien tyydyttävän kuvan vaikeasta kuvauskohteestamme, morsiusparista:
Kuva 2.16: Heijastin (tai salama) ja abschatter vähentävät kontrasteja kohteessa.
Koska emme voineet laajentaa kameramme dynaamista aluetta (koska se on teknisesti annettu), olemme sen sijaan pienentäneet kohteen kontrasti-aluetta. Hieman taidokkuutta käyttäen olemme vähentäneet sitä suunnilleen sellaiseksi, jonka kameramme voi käsitellä:
Kuva 2.17: Sopivan valaistustekniikan käytön ansiosta olemme manipuloineet kohteen valaistusolosuhteet niin, että voimme toimittaa teknisesti moitteettoman valokuvan. Erityisen tärkeää ammattivalokuvaajille, jotta asiakkaan valituksilta vältytään. Tasapainoisemman valaistuksen kannalta on myös suositeltavaa antaa etusija esteettisiltä syiltä valolle, miksi valaistusvarusteen käyttö ei palvele vain teknisesti oikeiden tulosten tuottamista vaan myös valokuvien luomista, jotka miellyttävät kuvaajaa enemmän.
2.3 Luovat ja taiteelliset syyt
Kun valokuvaajat alkavat kiinnostua valaistustekniikasta, luovat ja taiteelliset syyt ovat yleensä etusijalla. "Maalaaminen valolla" antaa valokuvaajille mahdollisuuden korostaa yksityiskohtia tai piilottaa niitä, asettaa painopisteitä, saada esiin muodot erityisen hyvin jne. Se on juuri valokuvauksen alue, joka herättää luovuuden ja tekee erityisen hauskaa.
Kuva 2.18: Klassisessa aktivalokuvauksessa valoa käytetään korostamaan kehon muotoja erityisen kauniisti.
Kuva 2.19: Valo ja varjot varmistavat, että malli ei näytä tavanomaiselta tai haavoittuvaiselta kuvissa, vaan arvokkaalta ja kauniilta. Kun on kerran alkanut luottaa valaistusolosuhteiden tekniseen parantamiseen valokuvauksissaan eikä enää vain luottaa olemassa olevaan valaistustilanteeseen, huomaa nopeasti valaistusteknisten apuvälineiden tarkoituksenmukaisen käytön edut.
(Kuva ©: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 2.20: Tuotekuvauksessa oikein käytetty valo saa esineet näyttämään erityisen laadukkailta.
(Kuva ©: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 2.21: Nuoren miehen lihasten korostamiseksi olen tässä käyttänyt päävaloa ylhäältä. Käytän yleensä Red-Wing-Galgenia, jonka rakenne mahdollistaa valon etäisyyden mallista vaihtelun aiheuttamatta kohdan kulkusuunnan muutosta.
Kuva 2.22: Joka haluaa käyttää valoa tarkoituksellisesti, tarvitsee ennen kaikkea aikaa, koska tarkka työskentely on edellytys taitavalle valonjohtamiselle. Lisäksi valokuvaajan on pystyttävä katsomaan tarkasti. Nähdäkseni kuten kamera, tarkastelen kohdetta yleensä vain yhdellä silmällä, puristaen samalla hieman toista silmääni. Näin näen vain kaksiulotteisesti enkä enää näe kaikkia yksityiskohtia, joita vain ihmisen silmä näkee, mutta jotka eivät yleensä näy valokuvassa.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
"Missä on paljon valoa, siellä on myös paljon varjoa", kuuluu vanha sananlasku. Joka haluaa työskennellä luovasti valon kanssa, tarvitsee siihen myös varjoja, sillä ilman varjoja (varjojen puuttuessa) kuvat tuntuvat tasaisilta, latteilta ja tylsiltä.
Varjot antavat kuvalle syvyyttä, plastisuutta. Siksi valolaitteiden käytön tavoite ei voi olla (kuten monet aloittelijat virheellisesti ajattelevat) varjojen poistaminen valaisemalla. Taidetta on pikemminkin työskennellä luovasti valon ja varjon kanssa. Vain siten voidaan luoda poikkeuksellisia kuvia.
Esikatselu
Mitä valonlähteitä ovat sitten ylipäätään sopivia taiteelliseen valokuvaukseen? Yleiskatsauksen ja arvioinnin löydätte seuraavassa osassa 3 tästä ohjeesta.
