Sopivan mallin löytäminen
Kuva 3.1: Monilla valokuvaajilla on poikkeuksellisia kuvauspaikkoja, laaja valikoima varusteita ja ideoita hienoille valokuville - mutta mitä puuttuu, ovat ne mallit, jotka toteuttavat kuvan ideaa yhdessä valokuvaajan kanssa. Tämä osa auttaa sinua löytämään helpommin sopivia malleja. Nikon D3X 2,8/14-24mm Nikkorilla. 1/200 sekuntia, aukko 22, ISO 100.
(Kuva © Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kumppanin kuvaaminen
Oman elämänkumppanin (tai näkökulmasta riippuen, elämänvaihekumppanin) kuvaaminen on aluksi kaikkein ilmeisintä. Loppujen lopuksi tämä henkilö (ainakin ajallisesti) on valokuvaajalle lähes rajoittamaton. Toisaalta on kuitenkin joitain merkittäviä haittoja, jotka tekevät kumppanin kuvaamisesta eri valossa.
• Kuvaamalla kumppaniasi ei ole tarpeeksi etäisyyttä. Tämä erittäin intiimi suhde ei sovi hyvin ammattimaiseen yhteistyöhön mallin ja valokuvaajan välillä. Erityisesti ei, jos kyseessä ovat alaston- tai erotiikkakuvat.
• Jos kuvat eivät onnistu, se voi vaikuttaa ihmisten väliseen suhteeseen. Syytösten heittely toisilleen voi olla ongelma; yhtä lailla pettymyksestä aiheutuva tilanne, kun valokuvaaja esimerkiksi tuo kotiin kuvia muista malleista, jotka ehkä ovat onnistuneempia. "Et nähnyt riittävästi vaivaa" voi olla mallin näkökulmasta syytös; tai "Olet vain sellainen" valokuvaajan kontraus. Ei hyvä perusta harmoniseen yhteiseloon… Helpompaa on, jos malli ja valokuvaaja voivat erota epäonnistumisen jälkeen.
• Pienet väärinkäsitykset, jotka voivat ilmetä jokaisessa kuvauksessa, voivat paisua "virkamiesjupakaksi". Kumppanille voi tulla nopeasti kiire tiedonannon aikana; erityisesti asentojen kuvaamisen kuvailussa voi nopeasti tulla "aviolitto"-kiista.
• Erityisen vaikeaa on, jos elämänkumppanisi jakaa vain rajoitetusti valokuvallista innostusta; myöskään kaikkien ei ole mukavaa poseerata kameran edessä. Ja kolmanneksi, usein tapahtuu, että kuvia otetaan vain tehdäkseen kumppanilleen palveluksen - mikä näkyy erityisen vaivalloisena (sillä se sitä usein on).
• Suunnitellusta kuvien käytöstä voi myös myöhemmin aiheutua epäsopua. Erityisesti, jos mitään selkeää ei ole sovittu etukäteen ja kuvia sitten, esimerkiksi koska ne ovat erittäin onnistuneita, julkaistaan valokuvaajan toimesta - mikä ei välttämättä miellytä mallia, erityisesti eroottisten kuvien yhteydessä.
• Ottaessani kameran käteeni, olen "pomo". Olen tottunut ohjaamaan mallejani (ystävällisellä) komentelulla. Mutta vaikka olenkin ystävällinen, se on edelleen komentelua. Ja se voi johtaa kitkaan, jos kuvattaessa kumppani ohjaa ja ajattelee vähemmän kumppanillisesti kuin muuten suhteessa (jossa molemmilla osapuolilla on samanlainen äänioikeus). Se voi olla parhaimmillaan epätavallista, jos kerran kumppani (kameran kanssa kädessä) alkaa "käskyttää". Jos tämä koetaan epämiellyttäväksi, kuvien ottaminen muuttuu tuskalliseksi (mikä varmasti näkyy tuloksissa!)
Oletettavasti on olemassa vielä joitakin syitä, miksi ei ole suositeltavaa ottaa valokuvia omasta vaimosta tai tyttöystävästä (tai vastaavasti miehestä tai poikaystävästä). Tässä lueteltiin vain tärkeimmät.
Kuva 3.2: Kuvasin entistä tyttöystävääni (ja nykyistä vaimoani) aluksi, urani alussa, useammin. Kuitenkin olin usein liian kärsimätön ja kuvaussessiot päättyivät jopa välillä riitaan, joten lopulta ajattelimme, että minun olisi parempi kuvata vieraampia malleja.
(Kuva © Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Tuttavien ja ystävien parissa
Jokaisella ihmisellä on (enemmän tai vähemmän) sosiaalisia kontakteja, ympäristö. Sekä työ- että yksityiselämässä.
Potentiaalisten mallien lähestyminen työyhteyksissä ei ole mielestäni suositeltavaa. Tämä riippuu tietysti yksilöllisestä tapauksesta. Kuitenkin niin mallin kieltäytyminen kuin myöhemmät epäsopimukset onnistuneen kuvauksen jälkeen (esimerkiksi kuvien käytöstä) voivat johtaa tulevan ammatillisen yhteistyön rasittamiseen. Ainakin kun kyse on eroottisista valokuvista, olisi parempi olla kysymättä houkuttelevaa toimistosihteeriä, haluaako hän seistä kameranne edessä mallina.
Toisaalta tilanne on toinen, jos taitonne (valokuvauksellisesti) ovat levinneet yrityksessä ja saatte jonkun työntekijän puhumaan teille. Silloin on täysin OK tehdä kuvaukset. Selvittäkää kuitenkin ennen kattavasti (mieluiten kirjallisesti!), voiko ja miten (ja missä) tehtyjä kuvia teistä julkaistaan.
Yksityiselämän ystävä- ja tuttavapiirissä kysyminen, haluaako joku tuttavistasi ottaa kuvia, ei sen sijaan ole ongelma! Selvittäkää kuitenkin myös tässä tapauksessa etukäteen, miten ja missä kuvia saa käyttää!
Jos potentiaalinen malli on kuitenkin paras ystäväsi kumppanin, niin on parempi luopua (alaston- ja erotiikka) kuvista, jos tiedät, että mainittu ystävä on hyvin mustasukkainen! Loppujen lopuksi hyvä ystävyys on arvokkaampaa kuin hyvät kuvat; varsinkin kun teillä on vielä tarpeeksi tilaisuuksia löytää ja kuvata malleja!
Kuva 3.3: Gerriet on yhden ensimmäisistä malleistani mieheni. Koska yhteyttä ei koskaan katkaistu, hänen vaimonsa kysyi minua jossain vaiheessa, voisinko tehdä testikuvauksen hänen kanssaan nähdäkseni, olisiko hän sopiva malliksi. Mielestäni: kyllä! Ehdottomasti! Nikon D3X 1,4/85mm Nikkorilla. 1/125 sekuntia, aukko 5,6, ISO 100.
(Kuva © Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 3.4: Suorat lastenmallit voi rekrytoida hyvin ystävä- ja tuttavapiiristä. On todella hyödyllistä, jos valokuvaaja tuntee äidin tai isän hyvin. Nikon D4 1,4/85mm Nikkor. 1/100 sekuntia, aukko 2,5, ISO 640.
(Kuva © Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Jos olet tanssi- tai urheiluseuran jäsen, kannattaa etsiä sieltä malleja, koska urheilijat ovat yleensä tietoisia hyvästä kehotietoisuudestaan ja suostuvat yleensä mielellään valokuvattaviksi (koska he ovat ylpeitä siitä, miten he ovat muokanneet kehonsa lähes päivittäisellä harjoittelulla). Erityisesti alaston- ja eroottiskuvia varten urheilijat ovat usein erittäin sopivia hyvin muotoiltujen kehojensa ansiosta.
Kuva 3.5: Useimmilla urheilijoilla on ei vain harjoitettuja kehoja ja poikkeuksellista kehonhallintaa, vaan myös melko rento ja luonnollinen suhde omaan alastomuuteen. Ihanteellista seistä satunnaisesti kameran edessä mallina. Nikon D3X 2,8/105mm Makro Nikkor. 1/125 sekuntia, aukko 7,1, ISO 100.
(Kuva © Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kadulla, ostoksilla, jne.
Parhaat mallit olen löytänyt menneisyydessä kadulta. Ostoksilla, matkalla A:sta B:hen, tankatessani tai esimerkiksi tapahtumissa.
Myönnettäköön, että ei ole kaikkien juttu lähestyä tuntematonta henkilöä julkisesti. Mutta miksi ei oikeastaan? Onko väärin kysyä joltakulta, haluaisiko hän tai hän työskennellä mallina? Mielestäni ei!
Itse asiassa, vaikka etsisin malleja alastonkuvauksia varten, minulla ei ole ongelmaa sanoa sitä suoraan.
Huomautus: On tarpeeksi valokuvaajia, jotka tekevät mielellään alastonkuvia, mutta salaa pitävät mallintyötä arveluttavana. Tällä asenteella he eivät kuitenkaan koskaan ota poikkeuksellisen hyviä kuvia eivätkä myöskään löydä uusia malleja. Valokuvaajana ei saa pitää mitään "vääränä" – muuten on väärässä paikassa tässä aiheessa!
Kuva 3.6: En tarkoituksella etsi potentiaalisia malleja. Mutta kun olen liikkeellä, esimerkiksi ostoksilla, ja näen sopivan henkilön, puhun hänelle. Sandraa esimerkiksi "löysin" Kaufhofista parfyymiosastolta. Annoin hänelle heti käyntikorttini ja noin 3 viikon kuluttua hän otti minuun yhteyttä. Testikuvaussessio kesti vain 15 minuuttia. Huomasin heti, että Sandra, muuten täysin kokematon kameran edessä, on erittäin hyvin valokuvattava. Nikon D4 2,8/70-200mm Nikkor. 1/100 sekuntia, aukko 3,2, ISO 100.
(Kuva © Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Minulta kysytään usein, miten teen sen, kun lähestyn mahdollisia malleja kadulla. No, minulla ei ole tiettyä, ennalta määrättyä "toimintatapaa". Olen hyvin spontaani, ja kun näen jonkun henkilöön, joka soveltuu valokuvaukseen, puhun hänelle yksinkertaisesti. Esittäydyn nopeasti nimelläni ja ammatillani, kerron etsiväni uusia malleja erilaisiin projekteihin ja annan sitten käyntikorttini. Siinä lukee (erittäin tärkeä!) nimeni, osoitteeni, puhelinnumeroni ja verkkosivustoni www.jensbrueggemann.de. Kyseisellä verkkosivustolla kiinnostuneet voivat vapaasti tiedustella minua ja tutustua töihini.
Nyt jotkut teistä saattavat ajatella "Kyllä, ammattivalokuvaajana monilla referensseillä on helppo saada uusia malleja. Mutta mitä teen aloittelijana, joka on vasta alussa mallikuvaamisessa?"
Tämän näkemyksen puolesta puhuu useita seikkoja:
• Ensinnäkin aloitin itsekin (harrastelija-) valokuvaajana. Silloin hankin lähes kaikki mallini kadulta. Joten mallien "vakuuttaminen" onnistuu myös, jos sinulla on vain vähän esimerkkikuvia esitellä – niin kauan kuin mallit pitävät niistä!
• Toiseksi olen jopa sitä mieltä, että amatöörivalokuvaajana uusien mallien saaminen voi joskus olla helpompaa, koska ammattivalokuvaajana minun on vaadittava, että jokainen malli allekirjoittaa sopimuksen ja voin hyödyntää kuvia rajattomasti kaupallisesti. Amatöörivalokuvaajat eivät usein välitä kuvien käyttämisestä kaupallisesti tai eivät edes aikaa niiden julkaisemiseen. Tämä kohta on erityisen tärkeä alaston- ja eroottisvalokuvauksessa, koska monet ihmiset suostuvat ottamaan valokuvia vähissä vaatteissa, mutta eivät suostu niiden julkaisuun. Mutta minun ammattivalokuvaajana on vaadittava, että voin käyttää kuvia, muuten en voi tehdä niillä mitään. Ja tämä aiheuttaa sen, että jotkut minulta kysytyt mallit sittenkin peruutuvat.
Huomautus: "Treffitodennäköisyys" (eli prosenttiosuus niistä henkilöistä, joihin olen ottanut yhteyttä ja jotka lopulta suostuvat kuvauksiin) on melko korkea! Tarkkoja lukuja en voi antaa, koska jotkut kiinnostuneet ottavat vasta vuosien kuluttua yhteyttä (minulla on ollut malleja, jotka ovat ottaneet minuun yhteyttä valokuvaussessiota varten vasta 10 vuoden kuluttua!). Arvioisin kuitenkin, että yli 50% niistä henkilöistä, joihin olen ottanut yhteyttä potentiaalisina malleina, lopulta saapuvat valokuvaussessioihin minun luokseni.
Kuva 3.7: Epäilemättä tuntemattomien, erityisen viehättävien nuorten naisten puhuminen vaatii jonkin verran rohkeutta, mutta niin pahaa, kuin monet valokuvaajat kuvittelevat sen olevan, se ei todellisuudessa ole. Loppujen lopuksi teemme kohteliaisuuden henkilölle, jolle puhumme. Epäsuorasti sanomme vain: "Näytät upealta, ja siksi haluaisin kuvata sinua." Ja myös Rebeccalle se oli kohteliaisuus, kun puhuin hänelle liikennevaloissa ja annoin hänelle käyntikorttini. Hän oli workshop-mallina valokuvausmatkoillani useita kertoja Ibizalla ja Andalusissa. Nikon D3X 2,8/105mm Makro Nikkor. 1/200 sekuntia, aukko 10, ISO 100.
(Kuva © Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Mallifoorumit Internetissä
Internetissä on useita mallifoorumeita ja -yhteisöjä. www.model-kartei.de, www.fotocommunity.de, www.one4model.de ja www.stylished.de ovat tunnetuimpia Saksassa.
Näillä foorumeilla liikkuu monenlaisia malleja. Ammattimaisia, aloittelijoita, luotettavia sekä niitä, jotka ovat joskus liittyneet ja jatkavat "korttikuolleina". Monet heistä (paremmat?) tekevät enää vain "maksullisia kuvaussessioita" (ansaitsevat siis osan toimeentulostaan mallintöillä), jotkut myös "TFP-kuvaussessioita" (TFP = aikaa kuvien ottamiseen; mallit investoivat aikaa ja odottavat saavansa vastineeksi kuvia).
Jotka uskaltavat enemmän kontaktoida malleja internetin anonymiteetissä ovat tässä hyvin paikallaan.
Itse suosin kuitenkin edelleen henkilöiden lähestymistä "livenä" kaduilla; siinä hauskaa onnistumista ja tämä menetelmä on mielestäni vähemmän aikaa vievää. Lisäksi tällä tavalla olen voinut nähdä henkilöt, joita olen lähestynyt henkilökohtaisesti. Internetin foorumeilla näkee aluksi vain (usein perusteellisesti käsiteltyjä) valokuvia sekä enemmän tai vähemmän kuvaavaa itsestään kertomusta.
Kuva 3.8: Christina otti minuun yhteyttä sivuston www.model-kartei.de (valokuvakielen slangissa myös "MK" kutsuttu) kautta. Tämä kuva on meidän testimme kuvausistuntomme tulos. Ja sen jälkeen varasin hänet heti Andalusian työpajaani malliksi. Nikon D4, 2,8/70-200mm Nikkor 165mm polttoväli. 1/125 sekuntia, aukko 4,5, ISO 100. Päävalona edestä käytin Para330-sateenvarjoa keskittyneellä tarkennuksella, sillä silloin valo on erittäin muovinen ja luo selkeät varjot.
(Kuva © Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Workshopeilla
Hyvä tapa tutustua uusiin malleihin (ja testata samalla kuinka fotogeenisiä, muuntautuvia ja motivoituneita he ovat), on osallistua valokuvausworkshopeihin. Täällä voi valokuvata malleja suhteellisen vähällä rahalla ja samalla oppia jotain uutta!
Kuva 3.9: Elida on ei vain kaunis, vaan myös erittäin lahjakas malli. Hänellä on ilmeisesti veressään taito olla vaikuttavissa asennoissa. Lisäksi hän on aina luotettava ja täsmällinen, minkä vuoksi olen käyttänyt häntä useita kertoja mainoskuvausistunnoissani ja workshopeillani. Nikon D4, 2,8/70-200mm Nikkor. 1/250 sekuntia, aukko 16, ISO 200.
(Kuva © Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
"Valokuvaukseen liittyvissä workshopeissa osallistujilla on hyvä mahdollisuus tutustua malleihin ja samalla nähdä, miten yhteistyö mallin kanssa sujuu. Loppujen lopuksi hyvät tulokset kuvauksessa saavutetaan erityisesti silloin, kun "kemia" valokuvaajan ja mallin välillä "toimii". Ja arvioidakseen, onko tuleva valokuvauksen yhteistyö menestyksekästä, valokuvauksen workshopeista on (myös) erittäin hyötyä!
Huomaa kuitenkin, että voit arvioida vain silloin, onko jokin workshoppimalli sopiva jatkoprojekteja varten, jos sinulla on workshopeissa tilaisuus todella kuvata yksin mallin kanssa. Niin sanotussa "ryhmäkuvaamisessa", kun koko joukko valokuvaajia kuvaa mallia samanaikaisesti, tapahtuu aina, että yksi tai kaksi hieman kokeneempaa osallistujaa ottavat johtajuuden ja ohjaavat kaikkia muita valokuvaajia asettelemaan mallin oikein. Yksittäinen valokuvaaja ei opi mitään tällaisissa workshopeissa, koska ratkaisevaa on yhteistyö mallin kanssa, ja sen oppii vain, kun itse joutuu voittamaan ujoutensa ja antamaan selkeitä ohjeita."
Lähde: "Akti- ja eroottinen valokuvaus", Jens Brüggemann, mitp-kustantamo, 2013, 17,95 euroa, ISBN 978-3-8266-9482-0
Kuva 3.10: Workshopeja on hyvä tapa tutustua uusin malleihin. Valokuvaajana huomaa omista kuvistaan nopeasti, sopiiko malli myös muihin suunniteltuihin kuvaussessioihin. Erityisesti viikon mittaisilla ulkomaan workshopeillani (tässä yksi räpsäisy Ibiza-workshopista 2013) osallistujat ja mallit voivat rauhassa selvittää, onko yhteistyö mahdollista myös pitkällä aikavälillä. Parempi tutustuminen useiden yhteisten kuvaussessioiden ansiosta tulee ehdottomasti johtamaan kuvien laadun parantumiseen.
(Kuva © Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Mallien jakamisen kautta
Mallien jakaminen tarkoittaa mallien palkkion (ja tarvittaessa muiden kustannusten kuten studion vuokran ammattikuvaamoille tai paikkamaksun muissa tiloissa) jakamista useiden valokuvaajien kesken.
Omaan näkemykseeni mallien jakamisessa liittyy aina hieman "kitsastelua", sillä jos valokuvaajat jakavat mallin, se tarkoittaa, että he menevät kompromisseihin yhteistyössä säästääkseen rahaa, mikä on välttämättä vähemmän intensiivistä kuin yksittäinen kuvausistunto (jossa valokuvaajan ja mallin suhde on 1:1).
Ensimmäiseen tapaamiseen ja nähdäkseen, kuinka hyvin kyseinen malli toimii kameran edessä, mallien jakaminen on kuitenkin sopiva.
Suusanallisen mainonnan kautta
Suusanallinen mainonta on valokuvaajille paras tapa saada uusia malleja. Tosin suusanallista mainontaa ei voi ohjata, koska valokuvaaja itse ei voi toimia siinä aktiivisesti. Hänellä ei ole valtaa siihen, milloin mallit ottavat itse yhteyttä. Suusanallinen mainonta ei siis sovellu malleja valitsemaan tiettyyn kuvaussessioon.
Valokuvaaja voi vain tehdä hyvää työtä ja toivoa, että tyytyväiset asiakkaat (ja mallit) ovat niin innoissaan hänen työstään, että suosittelevat häntä eteenpäin.
Kuva 3.11: Tiana tuli luokseni suusanallisesti. Olin tuolloin ottanut kuvia hänen ystävästään, ja tulokset miellyttivät sekä mallia että hänen ystäviään niin paljon, että lopulta Tiana rohkaistui hakemaan minulta malliksi.
(Valokuva © Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Huomautus: Seuraavassa tämän tutoriaalisarjan osassa käsitellään poikkeuksellisten, vaikuttavien tai ainakin sopivien paikkojen löytämistä mallikuvausten toteuttamiseen. Tärkeää on, että paikka sopii kuvan idealle. Joskus kuitenkin paikka vaikuttaa niin paljon kuvaideaan, että se (ainakin osittain) johtuu paikan valinnasta. Ajatellaan esimerkiksi länkkärikaupunkia: Jos siellä on tarkoitus kuvata, valokuvaaja ei varmasti valitse teemoja "rullaluistelija", "linnanneito", "autot ja tytöt" tai "hiphop" ...
