Luonnosselitys:
Kuvaaminen on edelleen "valon maalaamista" myös 2000-luvulla, tietokoneiden, kuvankäsittelyn ja digikameroiden aikakaudella. Kuitenkin useimpien valokuvakirjojen ja valokuvauslehtien tarkastelu saa sen vaikutelman, että hienoja valokuvia otetaan vain kameran tekniikan avulla. "Valo-tekniikka" on usein sivuutettu, ja joskus siitä ei edes puhuta.
En halua, että ymmärrät minut väärin tässä vaiheessa: monipuolinen, hyvin valmistettu digitaalinen järjestelmäkamera laadukkaine optiikoineen, tehokas tietokone, laaja ohjelmisto, hieno tarvike jne. ovat tärkeitä harrastusvalokuvauksessa! Tiedän kuitenkin monia valokuvaajia, joilla on kaksi tai kolme kameraa, mutta joilla ei ole lainkaan valoteknistä varustusta.
Usein vallitsee väärinkäsitys siitä, että heti kun käytetään salamaa valokuvauksessa, kuvat näyttävät "tekstoidummilta", "studio-tyylisiltä" tai yksinkertaisesti "vähemmän tunnelmallisilta". Vasta kolme kuukautta sitten opin valokuvafestivaalilla, jossa toimin luennoitsijana, tuntemaan innokkaan amatöörivalokuvaajan, joka kertoi minulle innostuneena monista "luonnollisista" valoista, joita hän rakastaa valokuvata.
Kuitenkin - hänen väärän mielipiteensä mukaan - nämä valot ovat olemassa jossain, mutta niitä ei voi "tekstata" minkään salaman avulla. Hän oli sitä mieltä, että nämä valot, joista hän pitää niin paljon, voivat olla vain onnekkaasti löydettävissä, ja että tällaisissa tapauksissa "onnellinen hetki" ratkaisee tai "alkuperäisen" valokuvaajan taito, joka tunnistaa tällaisen valotilanteen ("näkee") ja sitten kuvaa sen mestarillisesti ilman muita apuvälineitä.
Siihen minulla oli kaksi vastaväitettä: ensiksikin on erittäin tyydyttävää, jos harvoin löytää tällaisia hienoja valotilanteita, etenkin kun ei aina ole mallia mukana, jota voisi sitten kuvata. Toiseksi valokuvaajien elämä yksinkertaistuisi huomattavasti, jos pystyisimme itse luomaan tällaisia fantastisia valotilanteita, jotta voisimme ottaa huomioon arvokkaat kuvat, kun meillä on aikaa, intoa ja sopiva malli saatavilla!
Lyhyesti sanottuna: En halua tyytyä siihen, että olen sattuman armoilla, vaan haluan itse luoda luovasti olosuhteet, jotta voisin ottaa ilmaisuvoimaisia valokuvia. Valokuvafestivaalilla järjestetyn työpajan yhteydessä olemme muuten luoneet tällaisia valotilanteita, ja mainittu amatöörivalokuvaaja oli niin innoissaan siitä, että hän tiedusteli minulta samana päivänä hänelle sopivia salamalaitteita.
Valvotut valo-olosuhteet studiolla
Monet amatöörivalokuvaajat ovat perustaneet oman pienen valokuvastudion kellariin, ullakolle tai kotioloihin. Toiset ovat jäseniä valokuvauskerhossa, osallistuvat aikuiskoulutuskeskuksen kursseille tai käyvät valokuvaustyöpajoissa, jotta he voivat valokuvata malleja ihanteellisissa "laboratorio-olosuhteissa", eli studioblitsivalon ja eriväristen taustojen sekä erilaisten rekvisiittojen avulla. Monille amatöörivalokuvaajille studiot ovat erityisen houkuttelevia ja niillä on korkea ammattimaisen tason maine. Valokuvaustudion etu on se, että tilanpuutteista vapaana voi keskittyä kuviin, jotta voi luovasti toteuttaa omia ideoitaan erilaisilla valaistusmuodoilla.
Ihme kyllä etenkin aloittelijat ja innostuneet amatöörivalokuvaajat "palavat" työskennellä neutraalia taustaa vasten malleiden kanssa. Myös minulla oli urani alussa vuonna 1998 innokkain toive kuvata vain taustoja vasten (pahvista), jotta voisin ottaa kokovartalokuvia malleista, ilman että toinen häiritsevä tausta hävittäisi "ammattimaisen" - ajattelin silloin - kuvavaikutelman.
Nykyään taipuun enemmän siihen, että käytän rekvisiittoja, mattoja ja muita lattiamateriaaleja, jotta paikka ei näyttäisi niin kuin valokuvausstudio…
Varjoton valaistus
(Lähinnä) varjoton valaistus, yhdistettynä korkea-avainkuvan ominaispiirteisiin, katsotaan monien kuvan katsojien ja valokuvaajien toimesta valaistusmahdollisuuksien huipuksi. Syynä tähän voi olla se, että tässä nimenomaisessa tapauksessa mielipide on vallalla, että tällainen valaistus vaatii valokuvaajalta enemmän taitoa kuin muut valaistustyylit, vaikka mielestäni päinvastainen saattaa olla totta.
Kuitenkin juuri mallin pehmeä, varjoton valaistus on nykyisin hyvin oleellista myös eroottisessa valokuvauksessa.
Varjojen puuttuminen imartelee mallia glorifioivasti, ihon epätäydellisyyksiä ei korosteta vaan valaistaan lempeästi, ja pehmeä valo luo "herkän" kuvan luonteen. Luonnollinen asento tukee lisäksi hellästi unelmoivaa kuvan viestiä.
Sivu- ja reunavalot studiolla
Iskevät ja ilmaisuvoimaiset ovat yleensä valot, kun ne tulevat sivulta sivuvalona tai reunavalona malliin ja luovat niin valaistuksen kohdistuvan paitsi valoisille alueille myös varjostaviin, pimeisiin kehon osiin. Sivuvalo muotoilee kehon muotoja hyvin, toisin kuin "tasaiselta" vaikuttava etuvalo.
Sivuvalo sijoitetaan yleensä noin 45° kulmaan objektiivin akselin suhteen. Tässä tapauksessa syntyvät voimakkaat varjot voidaan yleensä helposti vähentää apuvalon tai toisen valonlähteen avulla.
Sivuvalo, eli suora sivuvalo, joka osuu kohteeseen noin 90° kulmassa, on suosittu tehokkaaseen valaisuun aktikuvauksessa, jotta kehon muodot - kuten esimerkiksi mallin upea takapuoli - korostuvat ja korostuvat entisestään.
Miehilläkin voidaan tällä tavalla erinomaisesti korostaa hyvin rakennettuja, lihaksikkaita osia.
Miehen (mallin) on oltava innoissaan valokuvatuloksista!
Sivuvaloa käytetään saavuttamaan kolmiulotteisia tuloksia, mikä tavallisesti voimistaa mallin vastaavien kehonosien eroottista vaikutusta (kuten tässä tapauksessa takapuolessa). Onko nämä sivuvalosta aiheutuvat voimakkaat varjot tarkoitus kirkastaa vai jättääkö ne kirkastamatta korostamaan aktikuvausten kolmiulotteista luonnetta, on valokuvaajan makunsa ja tarkoitetun kuvan idean mukaan.
Käytin tähän kuvaukseen lähes yhtä voimakasta toista valoa, sijoitettuna myös sivulta.
Kun valot ovat suunnattuina molemmilta puolilta malliin, puhutaan myös "valo-otteesta". Maria osoittautui todella urheilulliseksi kuvauksessamme, koska ei ollut helppoa osua jatkuvasti pienoisrekkarin keskelle ja samalla ilmassa loihtia niin kauniita ja elegantteja kuvioita. Maria teki noin 200 hyppyä ja sinä päivänä studiollani syntyi vielä paljon muita kauniita valokuvia.
Vastaotokuvaukset studiossa
Vastaotokuvaukset studiossa tai yleisesti sisätiloissa ovat paljon vaativampia toteuttaa. Vastaotoparasiitin käyttö on ehdoton välttämättömyys valon pääsyn estämiseksi objektiiviin. Usein on lisätoimenpiteitä tarpeen; siksi minäkin asetan usein kaksi varjostajaa ("valonsyöjää"), joiden taakse käyn ottamaan kuvia.
Oikean valotuksen määrittämisessä on tärkeää, että mittaat valot valotusmittarilla pitämällä valotin kalotin kanssa valokuvaajan ja mallin välisessä kulmanpuolittajassa.
Valorefleksiot silmissä
Erotiikkakuvauksessa valorefleksiot silmissä ovat todennäköisesti haluttuja, sillä ne tekevät mallin katseesta "elävämmän" ja "selkeämmän". Jos jätät pois tämän pienen valorefleksion, katse voi kuitenkin vaikuttaa "kylmältä", "kuolleelta", "välinpitämättömältä" tai jopa "uhkaavalta".
Jos valitset valaistuksen, joka ei "automaattisesti" johda valorefleksiin mallin silmissä, voit käyttää apuna pientä salamalaitetta, joka on kiinnitetty kameran salamakenkään.
Tällainen, asianmukaisesti manuaalisesti säädetty, pitäisi olla riittävän voimakas tuottamaan valorefleksiä silmissä, mutta samalla riittävän heikko häiritsemättä valaistustilannetta.
Valorefleksiot silmissä tekevät tältäkin kuvaukselta sen, että mallin katse näyttää "selkeältä" ja "elävältä".
Ulkoilmaolosuhteiden simulointi studiossa
Ei aina ole aikaa tai budjettia ottaa suunnitellut kuvat parhaassa mahdollisessa paikassa. Olen saanut useita pyyntöjä eri asiakkailta, jotka ovat sitten tilanneet ulkoilmaolosuhteiden simuloinnin studiossani. Sopivien taustojen valinta ja luonnollisen näköinen valo (päävalonlähde ja tarvittaessa lisävalo) riittävät yleensä luomaan vaikutelman kaukaisesta (usein myös eksoottisesta) paikasta. Esimerkiksi yksinvalinnalla tähän tarkoitukseen hankitulla linoleumlattialla, jota käytetään taustana, sain luotua vaikutelman merestä aaltoineen.
Yhtä tärkeää kuin sopiva tausta, joka tulisi valokuvata epäterävänä mahdollisimman aidon näköiseksi (käyttämällä telepolttoväliä mahdollisimman auki olevalle aukolle), on oikeanlaisen valaistuksen merkitys lavasteessa.
Luonnossa on yksi valonlähde, aurinko, joka heijastaa säteitään maahan sään mukaan joko diffuusisti tai voimakkaasti. Kaikki muut luonnolliset valot maan päällä ovat heijastuksia, ja samalla tavalla tulisi toimia valaistusrakenteiden kanssa, jotta saavuttaisiin mahdollisimman aidon tuntuisia valokuvia.
Valaistusolosuhteet paikan päällä
Erikoista studiokuvaukseen verrattuna on, että kun kuvataan paikan päällä, joutuu "taistelemaan" vaikeampien valaistusolosuhteiden kanssa. Riippuen tuulen voimakkuudesta ja säätilasta, auringonvalo voi olla voimakkaasti alttiina kirkkauden vaihteluille, kun pilvet kulkevat ohi, mikä tekee oikean valotuksen vaikeaksi. Erityisesti kun valotusta mitataan käsivalotusmittarilla ja sen jälkeen kuvataan manuaalisilla kameran asetuksilla, on tärkeää mitata jatkuvasti kohteen (mallimme) valoisuutta.
Nyt monet teistä saattavat sanoa, ettei kaikki tämä kiinnosta teitä, koska käytätte mieluummin kamerassa sisään rakennettua valotusmittaria. Mutta uskokaa minua, valomittaaminen (todellinen valo mitataan käsivalotusmittarilla kohteesta) on periaatteessa parempi kuin kohteen mittaus (ei mitata valoa vaan kohteen valonheijastusta)! Haitta kohteen mittauksessa (esim. kameraan sisään rakennetulla valotusmittarilla) on, että oikea mittaus voidaan taata vain, jos mallimme on neutraalinharmaissa vaatteissa, samanlaisessa kasvojen ja hiusten sävyssä ja lisäksi seisoo neutraalinharmaalla taustalla. Tämä tilanne ei onneksi usein toteudu, mutta valotusmittari olettaa kohteen mittauksessa, että mitattavan kohteen valonheijastus on kirkkaudeltaan neutraalinharmaa, koska valomittarilla on otettava jokin vertailuarvo mittauksen tekemiseksi.
Jos siis luotatte vain sisään rakennettuun valotusmittariin, saattaa käydä niin, että tausta vaikuttaa mittaukseen niin voimakkaasti, että kohteenne kuvataan yli- tai alivalotettuna. Ja vaikka - sattumalta - mittaus olisi antanut melko oikean aika- aukkokombinaation, se ei tarkoita sitä, että valotustilanne ei voisi muuttua niin, että esimerkiksi mallin yllä oleva valo säilyy samana, mutta yhtäkkiä taustalla on tummia pilviä, mikä johtaisi kameran valotusautomaation harhaan ja liian valoisaan pääkohteeseen.
Tumma tausta, esim. tummat puunrungot, vaikuttaa valotusmittaukseen, jos toimit kohteiden mittauksen metodilla kamerassa sisään rakennetulla valotusmittarilla. Seurauksena olisi paljon yliexponoitu malli (kun tausta, kuten täällä, vie paljon tilaa kuvassa). Parempi on mitata suoraan käsivalotusmittarilla kohteessa oleva valo.
Ei niin yksinkertainen asia, koska vaihteleva sää tai pilvien liike estää jatkuvan kirkkauden, on valokuvaaminen valonsekaisessa valossa. Uusi akkugeneraatioiden sukupolvi tekee ulkona salaman kanssa työskentelystä puhdasta iloa, mutta aina kun pilvien liikkeet aiheuttavat auringonvalon kirkkauden vaihtelua, on jatkuvasti mitattava uudelleen luonnonvalon osuus, jos haluaa saavuttaa vakaita tuloksia. Mutta lupaan teille, jos otatte tämän haasteen vastaan, saatte vastineeksi ei-tavanomaisia, vaan poikkeuksellisia tuloksia!
Vapaasti saatavilla oleva valo
Erikoista studiokuviin verrattuna, jotka saattavat vaikuttaa nopeasti "steriileiltä" täydellisen valaistuksen takia, vapaasti saatavilla olevassa valokuvauksessa on hyvin mahdollista välittää intiimi, eroottinen ilme valokuviin. Termissä Vapaasti saatavilla oleva valo yhdistetään kuviin vähän valossa. Siksi yleensä alhaisen avainvalon tyylin valokuvat ovat ensisijainen valinta omien kuvallisten ideoiden toteuttamiseen vapaasti saatavilla olevassa valossa.
Ollakseen uskottavampia ja siten myös eroottisempia, tällaiset kuvat voidaan rohkeasti kuvata sumennettuina. Kuvan sanoma tehostuu ja voitte luopua häiritsevän jalustan käytöstä.
Kuvausajat noin 1/8 sekuntia sopivat hyvin tahmean vaikutelman saamiseen, joka on tarpeeksi vahva havaittavaksi, mutta samalla ei liian voimakas, jotta kohde ei tulisi epäselväksi.
Kuva otettiin hotellihuoneessa kello 4 aamulla, vain yläreunan osittain näkyvän lattiavalaisimen avulla.
Kuvauksia auringonpaisteessa
Kun sain ensimmäisen taskukameran isältäni noin 10-vuotiaana, hän antoi minulle hyvän neuvon, että auringon tulisi aina olla selkäni takana, muuten kuvista ei tulisi mitään.
Se saattoi - yksinkertaistettuna - olla oikein silloisten kameroiden osalta, mutta nykyaikaisten digitaalisten järjestelmäkameroiden lukuisien kehittyneiden automaattitoimintojen osalta se ei ole pitkään aikaan enää totta. Sisään rakennetut valotusautomaatiikat tunnistavat yleensä, kun kyseessä on vaikea valotustilanne, ja ohjaavat tallennusparametrit (aika ja aukko) niin, että suurimmassa osassa tapauksia myös tyydyttävät tulokset saavutetaan.
Päinvastoin: Tänään, yli 30 vuotta myöhemmin, hyvällä annoksella kokemusta valokuvauksellisesta "reppustani", väittäisin, että kuvaukset suorassa auringonvalossa kuuluvat vaikeimpiin kuvaustilanteisiin, joita vaativa valokuvaaja voi kohdata. Koska aurinko paistaa suoraan, varjoja on myös paljon, ja erityisesti mallikuvauksessa kovat varjot, erityisesti naismallin kasvoilla, eivät ole kauniita eivätkä helppoja poistaa.
Kovat varjot naismallin kasvoilla häiritsevät vain malleja, joilla on täydellisen ihonhoito, muilla ihovirheet, kuten finnit tai arvet ja huokoset, tulevat epämiellyttävästi esiin. Välillä voi näyttää siltä, että kun kuvaa suuremmaksi ja tarkastelee vain kasvoja, kuten kuun kraatterimaisessa maisemassa.
Siksi hyvä meikki on ehdottoman tärkeää aurinkoisessa valossa kuvaamista varten. Joskus auttaa, jos haluaa visuaalisesti piilottaa ihovirheet, kun malli katsoo suoraan aurinkoon. Tämä tuottaa lyhyitä varjoleikkauksia, täydellisen kauneusvalon. Mutta kuka haluaisi aina ottaa kuvia, kun malli pitää päätään epäluonnollisen korkealla ja vilkkuu jatkuvasti?
Parempi vaihtoehto on käyttää diffuusoria, kuten esimerkiksi California Sunbounce -merkin Sun Swatter (”kärpäslätkä”), joka kiinnitetään bomstickiin (jalkatelineeseen) ja pidetään mallin ja auringon välissä. Tällä tavoin kontrasteja lievennetään (on erilaisia diffuusorikangasvaihtoehtoja) ja mahdollistetaan kauneuskuvaustyylin kuvaaminen.
Jos sinulla ei ole aurinkoon sopivaa mallia, jonka iho on kuin vauvan pylly, tai sinulla ei ole diffuusoria, sinun on valittava kuvauspaikat, joissa on luonnollista varjoa, kuten suurten talojen seinämien tai puukattojen alla. Huomaa kuitenkin, että kuvat puun varjossa voivat aiheuttaa lievää vihreää väristymää, jos et käytä objektiivissa Skylight-suodatinta.
Tässä tapauksessa olisi tehtävä korjaavia toimenpiteitä kuvankäsittelyssä. Myös värikkäät talon seinät vääristävät valoa, joten kaikki nämä ratkaisut ovat vain hätäratkaisuja ja sopivan diffuusorin hankinta olisi itse asiassa jokaisen aurinkoisessa säässä valokuvia ottaa haluavan valokuvaajan ”pakko”.
Voit vaikuttaa siihen, mihin aikaan päivästä kuvat otetaan, joten olisi hyvä valita aamu- tai iltapäivä, koska aurinko on silloin matalalla ja valo ei ole niin voimakasta, mikä mahdollistaa myös mielenkiintoisia leikkiä - pitkien - varjojen kanssa.
Myös tässä kuvassa olisin ”oikeastaan” tarvinnut diffuusorin lieventääkseni kirkkaita alueita (mallin vasen puoli, erityisesti vasen alavarsi), jotka olivat suoraan auringonvalossa.
Kuitenkin myöhäisiltapäivällä, jolloin tämä kuva otettiin, aurinko oli jo suhteellisen matalalla taivaalla, joten kontrastit eivät olleet enää niin voimakkaita.
Lisäksi hyvä keino lieventää kontrasteja on käyttää heijastinta mallin oikealla puolella varjojen vaalentamiseksi; lopputuloksena aurinkoon osuvat alueet eivät näin ole häiritseviä.
Älä pelkää luonnollista vastavaloa
Toinen tapa kuvata aurinkoisessa säässä on sijoittaa malli kameran ja auringonsäteiden suuntaan eli vastavaloon. Tulos on yleensä hyvin tunnelmallinen, joskus jopa romanttinen. Se on mielestäni paras keino hallita voimakkaita kontrasteja aurinkoisella säällä! Vaikka monilta valokuvaajilta kuulee aina uudelleen, että kuvien ottaminen vastavalossa on vaikeaa, uskon pikemminkin päinvastoin.
Vastavalosuojuksen käyttöä suosittelen kuitenkin ehdottomasti! Se, mikä kuulostaa täysin itsestään selvältä, ei valitettavasti ole käytännössä: Workshoppeissani huomaan yhä uudelleen, että vastavalosuojusta, joka tulisi aina (!) ja kaikkialla (!) laittaa kameraan, ei useinkaan oteta mukaan, vaan se jää kamerareppuun tai jopa käännettynä väärin päin objektiiviin kiinnitettynä tehottomaksi.
Joissain tapauksissa valon (”valorefleksit”) voi jopa jättää valokuvan muotoiluelementiksi, mikä lopputuloksena antaa sille hyvin lempeän, romanttisen tunnelman. 70-luvulla, hippiaikakaudella ja Flower Power -liikkeen aikoina, tämä oli yleistä.
Erittäin hyvä vaihtoehto on valita vastavalokuvaus rannalla meren äärellä, jos haluaa selviytyä voimakkaiden valo- ja varjokontrasteiden kanssa.
Kuvat sateessa
Harvoin otetaan eroottisia kuvia sateessa, sillä malli jää helposti kylmilleen, kamera voi kastua ja vaurioitua, maaperä pehmenee ja muuttuu liejuksi, ja mieliala ei kannusta jatkamaan kuvauksia. Mutta jos valokuvaaja ja malli silti päättävät jatkaa suunnitellusti kuvien ottamista, voi syntyä poikkeuksellisia ja tunnelmallisia kuvia. Sinun tulisi kuitenkin tuntea myötätuntoa malliasi kohtaan ja päättää lopettaa kuvaussessio viimeistään silloin, kun hän alkaa värjöttely tuulen ja kylmyyden takia.
Valaistusolosuhteet ovat usein sateisella säällä selvästi paremmat kuin aurinkoisella säällä, koska sade pilvet tarjoavat useimmiten kaunista, pehmeää valoa vähillä kontrasteilla.
Kun yhtäkkiä - sääennustuksen vastaisesti - alkoi sataa, sekä malli että minä ensimmäisellä hetkellä harkitsimme kuvaussession keskeyttämistä. Mutta koska olimme odottaneet sitä jo viikkoja, päätimme jatkaa huolimatta huonosta säästä.
Päätöstämme helpotti se, että toukokuun lopussa päivä oli jo melko lämmin, joten ainakin aktimalli sieti hyvin lämpötiloja.
Itse istuin tässä kuvassa tilavassa Opel Omega Caravanin tavaratilassa, joten minä ja ennen kaikkea - vielä tärkeämpää! - varustelu olivat suojassa sateelta. Sateesta huolimatta tai ehkä juuri sen takia tämä kuvaussessio oli todella hauska!
Ulkovalo kuvauspaikalla
Ulkovalo kuvauspaikalla voi tuottaa yhtä mielenkiintoisia tuloksia kuin studiolla. Erotuksena kuitenkin on, että studiolla voit säätää valon voimakkuutta ja muotoilla sitä haluamallasi tavalla paljon paremmin. Vapaassa luonnossa sen sijaan voit enää vain marginaalisesti vaikuttaa auringonvaloon, esimerkiksi käyttäen apuvälineitä kuten heijastinta ja diffuusoria. Koko kuvataustojen muuttaminen, tietysti kuvakulmasta riippuen, olisi ohjelmamme mahdollisuudet ylittävää.
Sivu- ja ristikkovalo sopii erinomaisesti korostamaan mallien vartalon piirteitä. Erityisesti kun kuvaat (hyvin rakennettuja, lihaksikkaita) miehiä, tämän tyyppinen valaistus luo mielenkiintoisia mahdollisuuksia korostaa miesten lihaksia valokuvaamalla. Erityisen vaikuttavia ovat kuvat, jotka on otettu sivuvalossa, muuten mustavalkoisina.
Tämä kuva on otettu lokakuussa 2007 Ibizalla. Yksin mallin kanssa liikenteessä etsin mielenkiintoisia kuvauspaikkoja, ja tuona aamuna eniten ihastuin ensin vanhoihin ryppyisiin puihin (otin kuvia mustavalkoisina) ja sen jälkeen piikikkäisiin mehukkaan vihreisiin kaktusiin, jotka muodostivat kauniin kontrastin mallin herkälle iholle. 
Kaktusten väliltä löysimme valtavia hämähäkkiverkkoja, joissa isoja inhottavia hämähäkkejä vaani keskellä, minkä vuoksi otimme vain muutamia kuvia kyseisellä paikalla.
Käytettävissä on mallin suostumuksen sopimuksen mallipohja työvälineenä.
