Ammattikuvaamisen aloittaminen
Mikä on oikea tapa ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi valokuvauksessa? Yleispätevää vastausta tähän kysymykseen ei voida antaa. Yritä selvittää, mikä on oikea tapa sinulle, mikä ratkaisu vastaa yksilöllisiä tarpeitasi. Myös hyödyllistä on pohtia omia vahvuuksia. Jos tunnette halua kokeilla enemmän kuin yhtä niistä 5:stä tavasta, joista seuraavassa esitellään valokuvauksen ammattiin siirtymistä, tämä on tietysti myös mahdollista.
Harjoittelu ja avustajatehtävät
Saadakseen edes pienen käsityksen ammattivalokuvaajan työelämästä suositellaan usean viikon mittainen harjoittelujakso, joka ei kuitenkaan saisi kestää alle kahta tai kolmea viikkoa.
Harjoittelun tai avustustehtävien aikana opitte paitsi oikeanlaisen valonheittäjien ja varjojenkäyttö taidon, myös paljon valokuvaajan arkipäivästä. Näin voitte sitoutumatta selvittää, onko tämä oikea ammatti teille.
Jos huomaatte harjoittelupaikan suunnan ei vastaavan odotuksianne, harjoittelun (suhteellisen lyhyt) aika on silti ollut hyödyllinen: Ette investoineet enempää aikaa tai sitoutuneet koulutukseen ennen kuin pystyitte selvittämään, oliko valittu tie oikea valinta teille!
Toisinaan harjoittelun aikana huomaa, että valittu suunta on oikea, mutta sisällöllistä painopistettä on muutettava. Yläkoulun 12. luokalla tein harjoittelun teollisuus- ja mainosvalokuvaajan luona. Nämä kaksi viikkoa ovat jääneet erityisesti mieleen miehenkuorojen kuvaamisesta. Kuitenkin mieluummin valokuvaisin rock-yhtyeitä keikalla kuin mieskuoroja kuoroharjoituksessa. Seuraava kuva näyttää H-Blockxin esiintymässä Zeltfestival Ruhr -tapahtumassa kesällä 2010.
Avustustehtävät, samoin kuin harjoittelut, ovat sopivia tapoja selvittää, minkä tien itseään työllistävänä valokuvaajana haluaa kulkea tulevaisuudessa. Siksi on järkevää, jopa erittäin suositeltavaa, toimia eri valokuvaajien avustajana (työn määrän salliessa joko samanaikaisesti tai perättäin); edellyttäen, että taloudellisesti on varaa, sillä avustajat eivät usein saa palkkaa, tai sitten vain tilapäisesti, esimerkiksi tärkeissä tehtävissä.
Jos harjoittelujaksoja käytetään ensisijaisesti ammatilliseen suuntautumiseen, avustustehtävät mahdollisimman tunnetuilla valokuvaajilla ovat erityisen tärkeitä omalle etenemiselle. Tällä tavalla opitte valokuvauksen lisäksi paljon siitä, miten menestyvä yritys toimii käytännössä.
Valokuvastudion järjestäminen, asiakaskontaktit, liiketoiminta (= kaikki asiakkaan hankkimiseen tähtäävät toimenpiteet), toimistotyö, verot, kuvankäsittely, varusteen hoito, arkistointi, toimeksiantojen käsittely, laskutus ja saatavien seuranta, strateginen suuntautuminen jne. ovat joitakin aloittelijoille mielenkiintoisia ja merkityksellisiä asioita!
Apuohjelmana aloittaville valokuvaajille assistentin (en tarkoituksella puhu tässä assistenttitehtävästä!) merkitys on myös moraalisesti tärkeä, sillä myötämielinen "mentor" antaa aloittelevalle tällä alalla valmiiksi hieman turvallisuuden tunnetta. Pelko itsenäistymisestä, "hyppy tuntemattomaan", vähenee valokuvausavustajan avulla merkittävästi. Huolehtikaa kuitenkin siitä, ettette täysin luota "vanhaan konkariin" tärkeissä päätöksissä! Ei niinkään siksi, että hän voisi olla väärässä - vaan koska saatatte muutaman kuukauden jälkeen tuntea olevanne riippuvainen mentoristanne ja alkaa pelätä itsenäisen toiminnan lopullista askelta (avustajakauden päättymisen jälkeen).
Varsinkin jos toimii avustajana erittäin hyvällä, menestyneellä ja/tai tunnetulla valokuvaajalla, voi tuntua siltä, että on vielä valovuosia etäällä siitä, että voi toimia itsenäisesti ja yksin valokuvaajana. On monia avustajia, jotka eivät vuosienkaan jälkeen pysty irrottautumaan itsenäiseen vastuuseen siirtymisestä, ja uskon, että pelko siitä, että yhtäkkiä joutuu selviytymään työelämästään yksinäisenä taistelijana, on suurin syy tähän suurimmassa osassa tapauksia!
Suunnitelkaa parhaiten aika, jolloin haluatte työskennellä vapaana tai vakituisena assistenttina yhden tai paremman useamman valokuvaajan kanssa; esimerkiksi kaksi vuotta. Ja sitten, suunnitelman mukaisesti, ryhdytte "oikeasti" itsenäiseksi tarjoamalla valokuvaajan palveluitanne markkinoilla omassa vastuussa. Yrittäjärohkeus on yksi niistä ominaisuuksista, joita "mukanaan" täytyy tuoda, mikäli haluaa olla jonakin päivänä menestyvä valokuvaaja!
Perinteinen käsityövaltainen koulutus
Lähes yksinomaan nuoret ihmiset valitsevat käsityövaltaisen koulutustien valokuvaajaksi. Vuosittain noin 2000 nuorta löytää harjoittelupaikan ja aloittaa vastaavan koulutuksen. Käsityövaltaista koulutusta hallitsee nuoret naiset (noin kaksi kolmasosaa); aivan toisin kuin valokuvapiirien tai valokuvaajaliittojen sukupuolijakauma muussa valokuvausympäristössä.
Perinteisen käsityövaltaisen ammattikoulutuksen pääpainoalueita ovat perhe-, hää- ja muotokuvat. Lastenkuvien ottaminen kuuluu siten oppilaiden arkeen. Valitettavasti on monia yrityksiä, joissa oppilaat ensimmäisinä kahtena opiskeluvuotenaan keskittyvät pääasiassa avustaviin työtehtäviin tai heitä sijoitetaan pelkästään myyntiin, joten heiltä puuttuu myöhemmin käytännön harjoittelua.
Kuitenkin valokuvausalan oppisopimuksessa, verrattuna muihin koulutusaloihin, keskeyttämisprosentti on huomattavasti korkeampi (noin 20 prosenttia). Näyttää siltä, että käsitykset ja todellisuus kolmivuotisen käsityövalokuvauksen koulutuksen alalla eroavat merkittävästi toisistaan:
• Monet yritykset ovat voimakkaasti erikoistuneita. Tämä voi tehdä oppipojista yksipuolisia. On tylsää tehdä aina vain standardiasennoissa biometrisiä passi- ja hakemuskuvia! Tämä rajoittaa vahvasti luovuutta, mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä.
• Koska monet itsenäisesti toimivat valokuvaajat työskentelevät joko yksin tai vain yhden työntekijän kanssa studioissaan, oppipojalla on harvoin mahdollisuus työllistyä koulutuksen päätyttyä.
• Alhaisista hinnoista johtuen asiakkaita voidaan usein palvella kannattavasti vain, jos heille omistetaan lyhyt aika. Usein salaman päät, kun ne on kerran asennettu, eivät lähes koskaan liiku. Kuitenkin aikapaine ja luovuus ovat kuin tuli ja vesi. Ne eivät yksinkertaisesti sovi yhteen! Ne jotka saavat aina kuvata asiakkaita vanhan "kaava F":n mukaisesti, menettävät pian innostuksensa itse luovaan ammattiin.
• Usein oppipoikia käytetään yritysten koosta johtuen halpoina työvoimana (keskimääräinen palkka on noin 290 euroa kuukaudessa) pääasiassa sivutehtävissä, kuten muistikorttien ja kameroiden myynti, siivous sekä laboratoriolaitteiden/fototulostimien käyttö. (Mielenkiintoiset) kuvat ottaa pääesimies. Tämäkin on syy siihen, miksi monet luovuttavat lyhyen ajan kuluttua pettymyksestä!
• "Oppivuodet eivät ole herravuosia" - tämä lause pätee myös valokuvaajan koulutukseen, koska valokuvaus vaatii suuren henkilökohtaisen panoksen, jota ei kuitenkaan korvata hyvin rahallisesti. Tämä johtuu toisaalta siitä, että riittävästi ihmisiä on kiinnostunut tästä koulutusalasta, toisaalta siitä, että itsenäisesti toimivien valokuvaajien alalla kilpailutilanteesta johtuen vuosien ajan ei ole juurikaan tehty kattavia, saati sitten katseenvangitsevia, voittoja.
• Monet ihmiset eivät enää käy valokuvaajalla (paitsi hääkuvauksissa ja biometrisissä passikuvissa), koska heillä on oma digikamera ja valokuvatulostin. Ja useat sivutoimisesti valokuvia tarjoavat uudelleenkouluttautuvat yrittäjät perustavat (valitettavasti monet eivät!) toiminimen ja kilpailevat jo markkinoilla olevien valokuvaajien kanssa. Ytimekkäästi sanottuna voidaan sanoa, että yhä useammat tarjoajat kilpailevat yhä vähemmästä työstä. Työllisyysnäkymät koulutuksen jälkeen eivät siis todellakaan näytä kovin valoisilta. Oppilaat kuitenkin huomaavat tämän vasta koulutuksen aikana, mikä saa monet lopettamaan koulutuksen ja etsimään toisen ammatin.
Toisinaan myös oppilaiden ikä vaikuttaa suuresti korkeaan keskeyttämisprosenttiin. Tyypillistä valokuvaajaksi haluavan koulutusreitille on juuri oppilaiden nuori ikä. Ja nuorilla ihmisillä monet eivät yksinkertaisesti vielä ole "kypsiä" tekemään pysyvää päätöstä siitä, mikä ammatti todella kiinnostaa heitä.
Kuitenkin käsityöpainotteiseen valokuvaajan koulutukseen on myös joitain etuja:
• Jos valitset hyvän yrityksen ja olet motivoitunut ja sitoutunut, hyvä ja perusteltu koulutus on palkintosi.
• Tutkinto on valtion hyväksymä, mikä voi olla oikea mainos perusteettoman kilpailun rinnalla.
• Koulutuksen ja sitä seuraavan mestarikokeen jälkeen valokuvaajat voivat suorittaa lisäksi korkeakoulututkinnon, vaikka eivät olisi yleissivistävää lukio-opetusta suorittaneet.
• Ja viimeiseksi muttei vähäisimpänä, olit saanut käsityksen yrityksestä, joka menestyy markkinoilla. Tämä on arvokasta jopa silloin, kun päätät myöhemmin keskittyä toiseen painopistealueeseen.
Akademinen reitti (valokuvauksen opiskelu)
Ennen kuin päätät alkaa opiskella valokuvausta (edellytyksenä on, että sinulla on ylioppilastutkinto, mestarikirja tai ammattikorkeakoulututkinto), sinun tulisi ensin tutustua huolellisesti kysymykseen tulevista korkeakouluista ja niiden pääsyvaatimuksista. Mutta ei ole vain suositeltavaa vierailla korkeakoulun virallisella verkkosivustolla yleisillä tiedoilla opintosuunnitelmasta. Keskustelut opettajien ja opiskelijoiden kanssa voivat tarjota lisäksi arvokasta sisäpiiritietoa, joka voi vaikuttaa vahvasti päätökseen, olisiko opintojen aloitusta harkittava (aloitettaisiinko niitä ylipäätään ja jos niin, sitten niissä kyseisessä korkeakoulussa). Erityisesti korkeamman vuosikurssin opiskelijoilla on syvällistä tietoa opintojen kulusta ja kyseisen oppilaitoksen opintokokonaisuuksista, mikä tarkoittaa valtavaa määrää hyödyllisiä tietoja (opintojen sisällöstä, hakemusmenettelystä, realistisesta opiskelun kestosta, laitoksen varustetilasta, laitteista, BAföG-tuesta, apurahojen myöntämisestä jne.) kiinnostuneelle.
Ennen opintojen aloittamista selvittäkää huolellisesti, mitkä painopisteet ovat valokuvauksen opetuksessa kysymyksessä olevissa tiedekunnissa. Aloita opiskelu vain, jos opintojen sisällöt miellyttävät sinua ja jos uskot, että opitulla tiedolla voit työskennellä menestyksekkäästi valokuvaajana tulevaisuudessa.
Muista, että opiskelun aloittamisella suuren osan elämästäsi suunnittelet. Virhepäätös johtaa siis aivan erilaisiin seurauksiin (ainakin aikamerkillisesti) kuin lähes mikään muu, mitä olet tehnyt menneisyydessäsi. Siksi päätös aloittaa valokuvauksen opiskelu tiettynä korkeakouluna on harkittava tarkkaan!
Ammattikorkeaan opiskelun aloittamisen myötä suuri osa elämästäsi on jo suunniteltu. Virhepäätös johtaa siis aivan erilaisiin seurauksiin (ainakin aikamerkillisesti) kuin lähes mikään muu, mitä olet tehnyt menneisyydessäsi. Siksi päätös aloittaa valokuvauksen ammattiopinnot tietyssä korkeakoulussa on harkittava tarkkaan!
Kun olet valinnut yhden tai useamman mahdollisen oppilaitoksen, alkaa pitkäaikainen hakuprosessi. Koska vain enintään joka kymmenes hakija saa paikan valokuvauksen alalla, harvoja vapaaksi jääneitä paikkoja halutaan niin kovasti, että kenelle tahansa tulisi ymmärtää, että hakemusasiakirjojen laatimisen on tapahduttava erittäin huolellisesti. Valokuvauksen opinnoissa valokuvakansio on ratkaiseva työväline, jonka avulla korkeakoulujen opettajat vakuuttuvat omasta lahjakkuudestasi ja valokuvauksen intohimoastasi. Tähän tarkoitukseen on olemassa erityisiä "kansionvalmistelukursseja" (jotka kestävät jopa vuoden) ja "kansio-ohjausta", joita tarjotaan kyseisistä oppilaitoksista. Käytä myös mahdollisuutta tarkastella jo hyväksyttyjen hakijoiden (eli jo opiskelevien henkilöiden) menestyviä kansioita.
Kansion esittelyssä on käytettävä kaikkia mahdollisia osa-alueita. Esitettävä erilaisia tekniikoita, kuvankäsittelyä jne. Sinun pitäisi esitellä laaja valikoima aiheita. Usein professori antaa etukäteen erityisen aihealueen, jonka on täytettävä mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi Kölnissä tähän on puoli vuotta aikaa. Jos sitten opettajien hakijaryhmälle työt miellyttävät, niin tulet valituksi. Arviointi on siis täysin subjektiivista.
Kansion lisäksi valintakriteereiden mukaan erilaiset pätevyyskokeet ratkaisevat, saako hakija yhden halutuista opiskelupaikoista valokuvauksen alalla. Kansion tarkistuksen jälkeen, joka vastaa ensimmäistä karkeaa seulontaa, hakija kutsutaan käytännön ja suulliseen kokeeseen. Koitokset toimivat tapana nähdä, miten hakija työskentelee taiteellisesti ja luovasti stressitilanteessa; mutta myös, onko hän pätevä ja – lopulta - onko hän edes omasta valokuvistaan tekijä. Erityisesti suullisessa pätevyystutkinnossa kokeiden valvojat pyrkivät (tutustuttuaan), selvittämään henkilökohtaista pätevyyttä; onko ehdokkaalla palava intohimo kestää taiteellinen opiskelu ja onko hän kykenevä tekemään itsenäisesti taiteellista ja konseptuaalista työtä.
Osa koulutuslaitoksista vaatii lisäksi, että hakijalla on suoritettuna vähintään kuuden viikon työharjoittelu medialogistiikkaan keskittyneessä yrityksessä ennen opintojen alkua, minkä on oltava todistettavissa yrityksen kirjallisella todistuksella.
Koska korkeakoulun valinnalla on suuri vaikutus tulevaan osaamiseen, valokuvalliseen tyyliisi ja siten yleisesti tulevaan urapolkuusi valokuvaajana, on suositeltavaa toimia tässä äärimmäisen huolellisesti ja hankkia riittävästi tietoa ennen päätöksen tekemistä.
Yksityiset valokuvauskoulut
Opiskelu yksityisessä valokuvauskoulussa voi olla kiinnostava vaihtoehto niille, joilta puuttuu yleinen korkea-asteen koulutus, joka vaaditaan valtiolliseen korkeakouluun opiskelua varten, ja jotka eivät halua luopua kuitenkaan jollain tavalla "opiskelusta" (Poikkeuksena: Design akatemia Berliini vaatii muun muassa korkea-asteen tutkinnon tai vastaavan hyväksytyn todistuksen).
Seuraavat yksityiset koulut mainittiin ajankohtaisessa PROFIFOTO-lehden raportissa (numerot 1-2/2011): design akatemia Berliini, Lette-Verein Berliini, Uusi valokuvakoulu Berliini, Ostkreuz-valokuvakoulu ja suunnittelu Berliini, Photoacademy Urbschat Berliini, Best Sabelin koulutuskeskus Berliini, Vapaa akatemia kuvataiteiden Essen, Lazi-akatemia Esslingen, valokuvakoulu Köln, Photo+Medienforum Kiel, Valokuvataidekoulu Pforzheim. On huomionarvoista, että useimmat näistä kouluista sijaitsevat Berliinissä. Vain 5/11 mainituista yksityisistä oppilaitoksista, jotka tarjoavat koulutusta valokuvaajaksi opintojen muodossa, eivät ole sijoittuneet Berliiniin.
Sekä koulutuksen soveltuvuus yksityisessä oppilaitoksessa vaihtoehdoksi tutkinnolle riippuu suuresti koulutuksen sisällöstä, opettajien sitoutumisesta, tiedoista ja taidoista, mutta myös varustelusta. Tavaksi on muodostunut, että monet yksityiskoulut eivät saa myöntää valtion tunnustamaa tutkintoa. Vain Lazi-akatemia Esslingen, Best Sabelin koulutuskeskus Berliini, Photo+Medienforum Kiel ja Lette-Verein myöntävät valtion tunnustaman valokuvamuotoilijan tutkinnon. Muut koristavat valmistuneitaan itse keksityillä titteleillä kuten "valokuvaustaiteilija" tai millä tahansa todistuksella.
Kuitenkin titteli ei ole ratkaiseva, vaan se, kuinka paljon valmistuneet ovat oppineet. Opetuksen laatu on avain ammatilliseen menestykseen - kuten kaikkialla muuallakin - mutta se ei ole ennalta selkeästi havaittavissa. Hyödyllisiä ovat oppilaiden kokemusraportit tai tiedotustilaisuudet kyseisen laitoksen tarjoamista mahdollisuuksista, mikäli sellaisia järjestetään.
Esimerkillistä tässä suhteessa on design akatemia Berliini, joka järjestää säännöllisesti tiedotustilaisuuksia. Niistä löytyy suora linkki verkkosivuston etusivulta.
Kun olet valinnut opiskelun yksityisessä valokuvakoulussa, jää vielä kysymys siitä, mitä oppilaitosta tulisi valita. Tässä ovat tärkeitä tekijöitä paikan lisäksi usein myös taloudelliset kysymykset, koska "opintomaksut" vaihtelevat koulujen välillä kuukausittain 85 eurosta (Lette-Verein Berliini) aina 1 760 euroon (Vapaa kuvataiteiden akatemia Essen). Kuitenkin myös tässä pätee: Ratkaisevaa ei ole halvin hinta, vaan hinta-laatusuhde!
Lisäksi on merkityksellistä:
• Mitkä ovat pääsyehtoja? (Valintakoe? suoritettu harjoittelu? portfolion arviointi? haastattelu? kotitehtävä?)
• Kuinka suuret luokat ovat (oppilasmäärä)?
• Onko mahdollisuus kokeilla opiskelua? (Design akatemia Berliini tarjoaa esimerkiksi kolmen päivän kokeiluopiskelun 160 eurolla).
• Onko oppilaitos valtion varoin tuettu; saanko sieltä opintotukea?
• Onko stipendejä? Stipendejä jaetaan esimerkiksi valokuvakoulussa Köln ja Vapaassa kuvataiteiden akatemiassa Esseniä.
• Onko opiskelu mahdollista vain kokopäiväisesti vai myös työn ohessa (kuten Vapaa kuvataiteiden akatemia Esseniä)?
• Tarjotaanko valmistavan kursseja puutteellisen perustiedon korjaamiseksi?
• Käytetäänkö valokuvauksen harjoittamista opintojen aikana myös käytännössä?
• Ovatko opetusmateriaalit ajanmukaisia (kuvankäsittely Photoshopilla laboratorio-työn sijaan)?
• Mitkä opettajat ovat työskennelleet yksityisessä valokuvakoulussa? Mitä ovat heidän referenssinsä ja millaista kuvakertomusta he edustavat?
• Esitetäänkö oppilaiden valokuvatöitä ja lopputyönäytteitä, jotta voi muodostaa käsityksen valmistuvien laadusta? (Harmi: privaatin Fotodesign-koulun Pforzheimin valokuvagalleriassa esitetyt tunnelmalliset kuvat eivät ole jäljitettävissä. Tekijää ei mainita, joten ei ole selvää, ovatko kuvat kouluttajan vai oppilaiden ottamia).
• Kuinka pitkä on opintojen kesto?
• Mitä painotuksia opetetaan? Esimerkiksi Photoacademy Urbschatin itsestään kertovassa materiaalissa mainostetut mainostus/teollisuuden alueen työt (1 kuva) ja arkkitehtuurialue (5 kuvaa) ovat vähäisiä, kun taas muotokuvat tai ihmiset-alueella on runsaasti teoksia (Tilanne: Tammikuu 2011).
Jos tiedät jo ennen koulutuksen aloittamista, mihin valokuvausmatka pääpainoisesti suuntautuu, sinun tulee valita laitos, joka omaa kyseisen osaamisen.
Mielenkiintoista ja hyvin toteutettu on valokuvakoulun Kölnin galleria. Siellä esitellään oppilaiden projektityöt. Esitys tehdään nimet huomioon ottaen, mutta moniauttajateoksen kohdalla ei voida yksiselitteisesti määritellä valokuvaaja - kuvaa.
Kattava tutkimus siitä, mikä yksityinen koulu vastaa omia vaatimuksia, on siis ehdottoman tärkeää! Opiskelijoiden ja valmistuneiden kanssa käytävien keskustelujen lisäksi myös yksityisten laitosten omakuvaus (esim. verkkosivusto) on melko puhuttelevaa. Jos esimerkiksi näytetyt valokuvatyöt eivät ole houkuttelevia tai eivät anna ammattimaista vaikutelmaa, sinun tulisi etsiä toista laitosta. Ei myöskään vaikuta luottamusta herättävältä, jos koulun verkkosivusto ei täytä Telemedian lakien vaatimuksia (esim. vaikea löytää olevaa tietoa).
Huom: Näiden yllä mainittujen yksityisten valokuvakoulujen verkkosivustot löytyvät tämän tutoriaalisarjan liitteestä (Osio 10).
Itseopiskelun polku (sisäänkäynti sivustolta)
Jos et halua käydä läpi oppisopimuskoulutusta etkä pitkää valokuvauskoulutustietä opintojen puitteissa tai jos olet sitä mieltä, että olet onnellisempi tekemällä täysin omaa juttuasi ja et halua suunnata valokuvaustoimintaasi minkään opettajien tai luennoinnin mukaan, niin sitten itseoppiminen sisäänkäynnin kautta on juuri oikea tapa sinulle.
Sisäänkäyntiä itseoppimisen kautta tarvitsevat myös hankkia (käytännönläheistä) tietoa voidakseen työskennellä menestyksekkäästi valokuvaajana. Itseopiskelua ansiosta voidaan oppia tärkeitä vinkkejä ja niksejä, jotka tulevat olemaan hyödyllisiä valokuvauksen arjessa.
Ohjaustyöni aloittelijoille tehtävän puitteissa olen tavannut paljon motivoituneita valokuvaajia, jotka ovat tehneet rohkean askeleen kohti itsenäisyyttä ja jotka varmasti tulevat menestymään tässä ammatissa pitkällä aikavälillä. Olen kuitenkin tavannut myös ihmisiä, jotka ovat tehneet ehkä rohkean askeleen, mutta eivät täysin valmistautuneena ja liian aikaisin ja siksi todennäköisesti tulevat epäonnistumaan. Missä siis ero on niiden välillä, jotka tulevat menestymään ja niiden välillä, jotka - jos heillä ei ole riittävästi taloudellista tukea tai suhteita - ovat epäilemättä tuomittuja epäonnistumaan?
Yleisin virhe, jonka uran alottajat tekevät tässä, on halu ryhtyä itsenäiseksi liian aikaisin. Sinun pitäisi jo olla riittävästi kokemusta ja valokuvaustaitoja ennen kuin otat askeleen itsenäisyyteen. Muuten tulet "nokillesi". Internet-tutoriaalien opiskelu, oppikirjojen ja alan aikakauslehtien lukeminen auttaa tässä täyttämään aukkoja ja hankkimaan tärkeää tietoa menestyksellisen aloituksen saavuttamiseksi.
Sinun pitäisi olla jo erittäin edistynyt valokuvallisesti ennen kuin ryhdyt itsenäiseksi. Pelkkä valokuvaamisen ilo ei riitä!
Kuva alla otettiin vuosia ennen kuin aloitin itsenäisenä mainosvalokuvaajana toimimisen. Katson sitä yhä mielelläni, koska laadullisesti se ei ole huonompi kuin nykyiset työni.
Valokuvaustyön täydentämiseksi suosittelen osallistumista valokuvauskursseille ja seminaareille (joissa esimerkiksi opetetaan valokuvausoikeudellisia perustietoja) ja portfolioarviointeihin (jotta saat rehellistä palautetta asiantuntevalta ammattilaiselta).
Viimeisten vuosien aikana "mestaripakkoa" ei enää ole. Myös itseoppineet voivat nyt toimia itsenäisinä valokuvaajina. Joko taiteilijana tai kuvajournalistina, tai myös käsityöläisenä valokuvaajana. Ainoastaan tarvittavat ilmoitusvelvollisuudet (ks. luku "Viranomaismenot & Co.") toiminnan aloittamisessa on otettava huomioon.
