Tässä yleiskatsaus yksittäisiin lukuaiheisiin:
Osa 01 - "Unelma-ammatti" konserttikuvaaja?
Osa 02 - Oikeudelliset kysymykset
Osa 03 - Konserttikuvaamisen erityispiirteet
Osa 04 - Käyttäytyminen "kuilussa"
Osa 05 - Järkevä varustus konserttikuvaajille
Osa 06 - Vinkkejä ja niksejä (konserttikuvaus-) ammattilaisilta
Osa 07 - Kuvan sommittelu (Osa 1)
Osa 08 - Kuvan sommittelu (Osa 2)
Osa 09 - Suositeltavat kameran asetukset
Osa 10 - Jälkikäsittely
Kuva 5.1: BAP 24. elokuuta 2011 Zeltfestival Ruhr -tapahtumassa. Oikea (sopiva) varustus ratkaisee konserttikuvien onnistumisen, valokuvaustaidon ja pienen annoksen onnea ohella. Nikon D3S 4,0/24-120-mm-Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 24mm. 1/200 sekuntia, f-luku 4,0, ISO 3200.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Huomio: Seuraavat suositukset on tarkoitettu ammattilaisille ja puoliammattilaisille konserttikuvaajille. Tietysti ei ole jokaiselle harrastelijakuvaajalle mahdollista investoida muutamaa tuhatta euroa konserttikuvaamiseen soveltuvaa DSLR-runkoa varten. Tai lähes 2 000 euroa kirkkaaseen telezoom-objektiiviin.
Toisaalta on kuitenkin runsaasti intohimoisia harrastelijakuvaajia, joilla on korkeat vaatimukset ja kamera varusteineen, joista monet ammattikuvaajat vain voivat haaveilla.
Tästä syystä Voin olettaa, että suurimmalla osalla kiinnostuneista lukijoista on jo melko korkeat vaatimukset, koska aito konserttikuvaaminen (mahdollisuuksineen akkreditoinnista jne.) ei ole pelkille harrastelijoille (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta) normaalitapauksessa mahdollista tai ainakin vaikeasti toteutettavissa.
Kuitenkin on aina tilaisuuksia (kuten esimerkiksi "ilmaisia ja ulkona pidettäviä festivaaleja"), joissa myös ei-ammattivalokuvaajat saavat mahdollisuuden ottaa konserttikuvia. Siksi suosituksieni osalta aion asettaa ammattimaisia vaatimuksia, mutta myös esitellä vinkkejä edullisemmista vaihtoehdoista. Usein erot ovat todella marginaalisia; näkyvät yleensä vain suurennettuna, mitä nykyaikana internet-aikakaudella harva enää tarvitsee.
Joka esimerkiksi julkaisee valokuvansa vain internetissä, resoluutiossa esimerkiksi 400 pikseliä x 600 pikseliä, voi huoletta jättää huomiotta monet ammattimaiset valokuvausvarusteisiin liittyvät laatuominaisuudet! (Koska laatuerot tässä koossa eivät ole näkyviä kenellekään).
Ammattivalokuvaajana, jonka on myös elätettävä itsensä olemassa olevien valokuvien myynnillä, minun on kuitenkin aina varauduttava siihen, että potentiaalinen asiakas voi tulla pyytämään esimerkiksi 2 metrin x 3 metrin suurta tulostetta huippulaatuisena. Silloin on hyvä olla "varavoimia" ja pystyä toimittamaan tiedostoja, jotka mahdollistavat tällaisen.
5.1 Hyödylliset kameran varusteominaisuudet
Kameroissa on joitain toimintoja, jotka tukevat erityisen hyvin konserttikuvaajia työssään. Nämä ovat esimerkiksi:
• Täyden koon kenno
• matala kohina korkeilla ISO-arvoilla
• Nopea ja intuitiivinen käyttömahdollisuus
• Käsiteltävyys
• Lyhyt laukaisuviive
• Suuri sarjakuvanopeus, joka mahdollistaa nopeat kuvasarjat
• Nopea ja tarkka automaattitarkennus
• Tilava sisäinen puskurimuisti
• Laaja dynaamikka
• Kestävyys.
Kuva 5.2: Ihanteellisia konserttikuvaajille ovat DSLR-kamerat täyden koon kennolla. Ne tarjoavat erittäin korkean kuvanlaadun ja mahdollistavat suurennokset jopa julistealueelle ilman laadullisia heikennyksiä. Kuitenkin täyden koon kennoilla varustetuissa DSLR-kameroissa on eroja: Jotkut mallit on suunnattu mahdollisimman korkeaan resoluutioon, kun taas toiset mahdollistavat kuvaamisen heikossa valaistuksessa (ilman selvästi näkyvää kohinaa korkeilla ISO-arvoilla). Tässä esitelty Nikon D3X kuuluu ensimmäiseen kategoriaan (korkea resoluutio).
Konserttikuvaamiseen paremmin sopivat sisarmalli Nikon D3S tai seuraajasarjan Nikon D4 ja Nikon D4S. Kaikkiin näihin voi turvallisesti asettaa ISO-herkkyyksiä 3 200 tai jopa 6 400, ilman pelkoa, että kuvanlaatu selvästi heikkenee. Täydellinen konserttikuvaukseen, jossa usein sisätiloissa tai ulkoilmassa illalla heikolla valaistuksella tai vähäisellä valolla on odotettavissa.
Tässä käytettiin objektiivina 2,8/24-70-mm-Nikkoria. Ihanteellinen zoom konserttikuvaamiseen, mikäli valokuvaaja on suoraan lavan vieressä (lehdistökuopassa), sillä laajakuvauksella voi kuvata useita muusikoita tai suuren osan lavasta samalla kun teleelellä (70mm) voi kuvata lähes muusikoiden muotokuvat, jotka liikkuvat lähellä lavaa. Objektiivi on myös riittävän valovoimainen useimpiin valaistustilanteisiin.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 5.3: Myös kameran kennokoon merkitys on tärkeä valokuvateknisen laadun kannalta. On hyödyllistä puhdistaa se säännöllisesti (tai antaa sen puhdistaa ammattilaisella), erityisesti silloin, kun lika on selvästi näkyvissä ja kuvia halutaan toimittaa tilaajalle kuvauksen jälkeen täysin käsittelemättöminä.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Jotta saat houkuttelevan kuvanlaadun tai mahdollisuuden valokuvata heikossa valaistuksessa korkeilla ISO-arvoilla ilman häiritsevää voimakasta kohinaa, suosittelen hankkimaan täysikokoisen kameran. Suuremman kennopinnan ansiosta siellä voidaan joko sijoittaa enemmän pikseleitä (korkea resoluutio) - tai sitten vähemmän niitä suuremmilla väleillä (mahdollistaen valokuvauksen korkeilla ISO-arvoilla vähentyneellä kohinalla). Juuri jälkimmäinen tapaus on korkean käytännön merkityksen kannalta konserttikuvaamisessa, koska ISO-asetukset heikkojen valaistusolosuhteiden vuoksi 3 200 tai 6 400 eivät ole missään nimessä harvinaisia.
Kuva 5.4: Pikselien järjestelyn vertailu samankokoisessa kennossa. Koska etäisyydet ovat suuremmat vähemmän resoluution omaavassa kennossa (vasemmalla), valokuvaajan on mahdollista käyttää korkeampia ISO-herkkyysarvoja heikkojen valaistusolosuhteiden aikana (ilman että kohina häiritsee liikaa). Korkean resoluution kameran käytössä valotusarvojen ei tulisi olla liian korkealla, kuten esimerkiksi Nikon D800 tuuman 36 megapikselillä tai Nikon D3X 24 megapikselillä. ISO-herkkyyttä yli 800 tai enemmän ja kohina tulee selvästi näkyviin (ja siten häiritseväksi).
(Kaavio © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Nopea ja intuitiivinen kameran käyttö on edellytys sille, että valokuvaaja voi sopeutua viivästymättä muuttuviin olosuhteisiin. Joka päättää hankkia uuden kameran, kannattaa ehdottomasti varmistaa myymälässä etukäteen, voiko tulla todella tutuksi käsittelyn kanssa tai onko se niin erilaista kuin tähän asti, että odotettavissa on vaikeuksia siirtymisen yhteydessä.
Mielenkiintoisesti, kuten huomaan aina valokuvaustyöpajoissani, Nikon-valokuvaajat eivät pääse lainkaan perille Canon-kameroiden käyttökonseptista – ja päinvastoin. Koska kamerat saman merkin sisällä ovat yleensä hyvin samankaltaisia käyttökonseptiltaan, markkinauskollisuutta edistetään tietysti, koska kukaan ei mielellään vaihda toiseen merkkiin ja ottaa huomattavia sopeutumis- ja uudelleenkoulutusvaikeuksia huomioon.
Kameran ei myöskään pitäisi olla liian kömpelö, sillä lehdistökuopassa on usein ruuhkaa ja konserttivalokuvaajien on usein myös vaihdettava nopeasti katselukulmaa, jotta eivät menetä esityksen erityisiä hetkiä. Tässä tilanteessa täysikokoiset järjestelmäkamerat ovat juuri oikea työkalu! Välikoon kameroita sen sijaan on yksinkertaisesti liian suuria ja hitaampia käytössä.
Konserttikuvaus on nimenomaan toimintakuvauksen muotoa. On itsestään selvää, että tässä nopea ja intuitiivinen kameran käyttö on edellytys onnistuneille tuloksille. Yhtä tärkeää on kuitenkin kameran lyhyt laukaisuvasteaika.
Kun valokuvaaja päättää aivoissaan napata kuvan juuri nyt, aivot välittävät signaalin käteen ja sormi painaa laukaisinta. Tässä vaiheessa kameran on kuitenkin toteutettava kuvaaminen, ja tätä "viivettä" kutsutaan laukaisuviiveeksi. Tässä pätee tietysti: mitä lyhyempi, sitä parempi.
Esityksen aikana esimerkiksi artistin ilme voi muuttua nopeasti, täydellinen kuvakulma voi mennä ohi, koska muusikko on liikkunut, tai valaistus voi vaihtua kolmannen kerran sekunnissa (mitä tapahtuu erityisesti rock- ja pop-konserteissa; harvemmin sielläkin klassisissa konserteissa). Kenen kamera reagoi silloin "heti", on selvässä edussa! (Nikon D4:ni laukaisuviive esimerkiksi on valmistajan ilmoituksen mukaan 0,042 sekuntia).
Kuva 5.5: Nopea automaattitarkennus ja lyhyt laukaisuviive ovat erittäin tärkeitä, kun yllättäviä ja hauskoja tilanteita syttyy, kuten tässä kuvassa Marius Müller-Westernhagenista hänen konsertistaan 23. joulukuuta 2008 Berliinissä. Kun muiden valokuvaajien kamerat olivat vielä tarkentamassa, valokuvaaja Sven Darmer saattoi jo kuunnella ammattimaisen digijärjestelmäkamerasa hänen peilinsä napsahduksen (asettuen vahvistamisen rooliin, tämän ainutlaatuisen ja vertaamattoman kuvan saamisessa).
(Kuva © 2008: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
Nopea sarjakuvanopeus (kuvataajuus; esimerkiksi Nikon D4: 11 kuvaa/sekunti) on myös etu. Ei niin, että jotkut nyt ajattelisivat, että on hyödyllistä pitää etusormea painettuna mahdollisimman pitkään saadakseen "jatkuvan tulen"! Ei todellakaan! (Varsinkin kun siinä vaiheessa kamera tallentaa edelleen ja kun laukaisin on tukossa, ei voi ottaa uusia kuvia). Kuitenkin "lyhyitä laukaisusarjoja" 2-4 kuvan kanssa peräkkäin ehdottomasti suositellaan, koska näin parhaiten onnistunein otoksin voi valita tehdyistä kuvista.
Joka voi osoittaa 2-4 lähes identtistä kuvaa kohdetta kohden, nopeasti huomaa hienot erot, jotka näiden kuvien välillä ovat aina olemassa. Siksi yhdessä kuvassa taiteilija voi vilkaista, kun taas toisessa hän on avoimilla silmillä. Tai yhdessä kuvassa valo (tai takavalo) osuu suoraan valokuvaajan kameraan, jolloin itse (tärkeä) kohde (yleensä muusikko) peittyy, kun taas 2-4 kuvasta yksi ottaakin hetken, jolloin muusikko lavalla peittää valonheittimen ja seisoo vaikuttavasti vastavalossa. Sen sijaan, joka tottuu ottamaan aina 2–4 kuvaa nopeasti peräkkäin yhden sijasta, saavuttaa korkeamman onnistumisprosentin.
Kuva 5.6: Se ei ollut sattumaa: Kun kitaristi huomasi minut keskittyessäni häneen, hän hymyili hetken ja osoitti minuun. Kiitos kamerani nopean laukaisuviiveen, pystyin tallentamaan tämän "henkilökohtaisen" hetken asianmukaisesti. Nikon D800 2,8/70-200 mm NIKKOR -objektiivilla käytetyllä polttovälillä 160 mm. 1/800 sekuntia, aukko 5,6, ISO 400.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Ja on vielä yksi varusteominaisuus, joka määrittää, voiko valokuvaaja aina ottaa kuvia silloin, kun haluaa: kameran sisäinen puskurimuisti. Se toimii välimuistina, koska kuvattujen kuvien tallentaminen muistikortille vie kauemmin kuin otoksen tallentaminen puskurimuistiin. Se estää siten tietotulvan. Puskurimuisti kertoo, kuinka monta kuvaa (jotka on otettu hyvin nopeasti peräkkäin) voi pitää välimuistissa, kun kamera on kiireinen tallentamisessa.
Kun puskurimuisti on täynnä, ei mikään toimi; seuraavaa kuvaa voi ottaa vasta, kun jokin otetuista kuvista, joka on välimuistissa, on tallennettu kokonaan kortille (jonka kirjoitusnopeus on myös tärkeä tehokkaan työskentelytavan kannalta).
Hitaiden kuvien sarjojen kanssa puskurin täytyttyä ei juurikaan tapahdu, että puskuri täyttyy, mutta nopeiden kuvien sarjojen ja suurten tiedostojen kokojen (esimerkiksi raaka- tai TIFF-tiedostot tai vähän puristetut JPEG-tiedostot) kanssa on yleisempää, että on odotettava pakollisesti, kunnes kuvatulva (kirjoitettaessa muistiinkortille) ratkeaa.
mitä suurempi kameran puskurimuisti on, sitä enemmän korkealaatuisia kuvia voidaan ottaa nopeasti peräkkäin (nopeasti). Konserttivalokuvaajille suuri puskurimuisti on varusteominaisuus, joka on erittäin tärkeä! Suuri puskurimuisti estää sen, että yhtäkkiä, ennen kuin uuden otoksen voi ottaa, täytyy odottaa; epämiellyttävä hetki, jonka lähes jokainen konserttivalokuvaaja on kokenut … (Koska konserttivalokuvauksessa on tyypillistä nopea kuvien sarja ja monet kuvat, jotka otetaan lyhyessä ajassa).
Nikon D4:n suuresta puskurimuistista voit ottaa jopa 100 peräkkäistä kuvaa RAW-muodossa ja jopa 200 kuvaa JPEG-muodossa (Fine, keskikokoisella tiedostokoolla) 12-bittisellä värisyvyydellä käyttäen Sony XQD-korttia, jossa on 32 Gt tallennustilaa. Vertailun vuoksi: Nikon D800 (vaikka siinä onkin huomattavasti suurempi resoluutio) tallentaa jopa 17 RAW-kuvaa tai jopa 56 JPEG-kuvaa (JPEG Fine L). Tiedot ottavat huomioon sen, että "jatkuva tulitus" -valokuvauksen aikana kuvia siirretään jo uudelleen tallennuskortille ja siten tehollinen määrä kasvaa, koska puskurimuisti tyhjenee jatkuvasti (siirtämällä tiedot tallennuskortille). Nikon D800 ja 2,8/70-200 mm Nikkor käytettäessä polttovälillä 125 mm. 1/500 sekuntia, aukko 4,5, ISO 800.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kameran dynaaminen laajuus määrittää, kuinka monta aukkovaihetta kontrastilaajuutta kamera voi käsitellä, jossa yksityiskohdat ovat edelleen havaittavissa; jossa ei ole täysin mustaa eikä päättyvää valkoista. Koska dynaaminen laajuus riippuu myös käytetystä ISO-asetuksesta, vain harvat kameran omistajat tietävät arvoja. (1 aukkovaihe tarkoittaa kaksinkertaista, tai, suuntaan mennään, puolet valomäärästä). Dynaaminen laajuus määritetään testeissä ja se on vaikea varmistaa/jäljittää; olennaisempaa on pikemminkin se, että kamerat, joilla on suuri dynaaminen laajuus, soveltuvat paremmin konserttikuvaamiseen (koska valoshow'n yhteydessä on odotettavissa paljon valaisten kontrasteja ja korkean dynaamisen laajuuden kameroilla kyseiset toistavat ja hahmottavat paremmin). Joten jos sinulla on valittavana kaksi erilaista kameramallia etkä ole varma, kumpi valita, valitse malli, jolla on suurin dynaaminen laajuus.
Ja lopuksi, mutta ei vähäisimpänä, kameran mahdollisimman kestävä rakenne on eduksi, jos aiot käyttää sitä pitkäaikaisesti. Muiden valokuvaajien kanssa tapahtuu usein (vahingossa) törmäyksiä pressikuvakauhassa tai kameralla voi esimerkiksi siirtyessä paikasta toiseen osua kaiutinkoteloon tai esteeseen. Lisäksi konserttisaleissa on usein hyvin kosteaa, joten tiivistys kosteutta vastaan konserttikuvaamisessa voi todellakin täyttää tarkoituksensa. Jos otat valokuvia ulkoilmakonsertissa, on myös aina mahdollisuus kesäsateeseen. Ammattimaisilla kuvausrungoilla kuvaavat konserttikuvaajat kestävät sateen ja jatkavat kuvaamista, kun monet "pikkuvalokuvaajat" lopettavat ensimmäisen pisaran kohdalla ja pakkaavat kameransa pois.
5.2 Objektiivivaatimukset
Mitä objektiiveja sitten suositellaan konserttikuvaamiseen? Erityisesti valovoimaiset zoomobjektiivit ovat suositeltavia. Voihan toki tapahtua, että ulkoilmakonsertissa on tarpeeksi (päivä-) valoa; mutta toisessa tapahtumassa saattaa olla tarpeen kuvata pienemmässä klubissa tai heikosti valaistussa tapahtumahallissa (tietysti ilman salamalaitteiden käyttöä!). Ja tässä juuri objektiivienne valovoima ratkaisee, kuulutteko niihin, jotka voivat kuvata ongelmitta vai niihin, jotka joutuvat pakkaamaan kameransa takaisin tai yrittää avuttomasti "pitkäaikavalotuksia" (kamera sitten tuettu jyskyttävälle kaiutinkotelolle).
Mitä tarkoittaa sitten "valovoima"?
Valovoima objektiiveissa (kokonaisina aukkovaiheina)
1 – 1,4 – 2 – 2,8 – 4 – 5,6 – 8 – 11 – 16 – 22 – 32 – 45 – 64 – yms.
Yksi askel oikealle puolelle tarkoittaa valomäärän puolittamista, joka tulee objektiivin läpi. Esimerkiksi siirtyminen aukosta 5,6 aukkoon 8 tarkoittaa valomäärän puolittamista, joka tulee objektiivin läpi. Toisin sanoen esimerkiksi siirtyminen aukosta 4 aukkoon 2,8 tarkoittaa valomäärän kaksinkertaistamista, joka tulee objektiivin läpi.
Näin tulee selväksi, miten suuria eroja valovoimaisuudessa eri objektiivien välillä todella on. Objektiivit 4/70-200 mm ja 1,4/85 mm tulisi vertailla. Jos ei arvosta zoomobjektiivin joustavuutta, niin pelkän valovoimaisuuden perusteella 1,4/85 mm objetkiivi on huomattavasti parempi vaihtoehto, koska se on 8 kertaa valovoimaisempi kuin 4/70-200 mm objektiivi (kolme askelta oikealle yllä mainitussa numerotrivissä; jokainen askel oikealle tarkoittaa 50% valovoiman vähenemistä; siis puolittamista).
Toisin sanoen: Valovoimainen objektiivi 4/70-200 mm vaatii 8-kertaisen kirkkauden, jotta (rajatapauksellisesti; juuri ja juuri) voidaan vielä kuvata verrattuna kollegaansa, jolla on 1,4/85 mm objektiivi.
Valovoimainen objektiivi 1,4/85 mm vaatii vain 1/8 kirkkauden kuin kollegalla, jolla on 4/70-200 mm objektiivi.
Tämä pätee tietysti samanlaisten olosuhteiden vallitessa (sama kamera, sama tapahtuma, sama ajankohta, sama paikka, sama ISO-asetus, sama suljinaika).
Kuva 5.8: Valovoimaiset objektiivit mahdollistavat valokuvaajien jatkaa kuvien ottamista, kun kollegat ovat jo luovuttaneet ja pakkaavat irtaimiston pois tai yrittävät pitkäaikavalotuksia ja tukevat kameraa jollakin tavoin.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Toisin kuin monilla muilla valokuvausaloilla, zoomobjektiivien käyttö konserttikuvaamisessa on täysin järkevää. Niitä käytetään yleensä siksi, että valokuvaajat ovat laiskoja liikkumaan muutaman metrin eteen- tai taaksepäin. Toisin kuin esimerkiksi studiokuvauksessa, jossa tämä on yleensä ongelmattomasti mahdollista, konserttikuvaamisessa paikanvaihto (kiinteän polttovälin vuoksi) liittyy haittoihin:
• Paikanvaihto on usein rajoitetun tilan takia pressikuvakauhassa (riittävästi) mahdotonta.
• Valokuvaajan paikanvaihto (esimerkiksi peruuttaminen, jotta etäisyys kohteeseen kasvaisi hieman) voi nopeasti johtaa siihen, että vapautuva tila, joka takasi esteettömän näkymän lavalle, täyttyy nopeasti toisen valokuvaajan toimesta. Tämän seurauksena näkymä tukkeutuu.
• Jos paikanvaihto on tehty, koska käytetty kiinteän polttovälin objektiivi tarvitsee enemmän etäisyyttä, esimerkiksi koska kaikki bändin jäsenet seisovat yhdessä lavan reunalla yleisölle esiteltäviksi, väistäminen johtaa väistämättä siihen, että valokuvaaja väistyy sivulle – ja siksi saa toisen (sivusuunnassa) näkökulman, joka saattaa olla mahdollisesti ei-optimaalinen.
Etenkin nopeus on avainasemassa konserttikuvaamisessa. Objektiivien vaihtaminen, joka tapahtuu useammin kiinteiden polttovälien kanssa työskennellessä, vie aikaa – ja juuri sitä meillä konserttikuvaajilla on aina liian vähän. Siksi zoomobjektiiveilla on selkeät edut. Huolehtikaa kuitenkin siitä, että hankitte vain erittäin valovoimaisia objektiiveja; valovoima 2,8 (jatkuva) on toivottavaa.
Jos sinulla on kamera, joka mahdollistaa korkeat ISO-asetukset ilman liiallista kohinaa, voit kuitenkin kompensoida puuttuvan valovoiman.
Kuva 5.9: Zoomobjektiiveilla on se etu, että voit nopeasti säätää kuvakulmaa ilman, että siirrät paikkaasi. Jan Delayn sain näin ihanteellisesti kuvattua pressikuvakauhusta. Jos valitset käytännöllisyyssyistä zoomobjektiivit, harkitse tarkasti, mikä polttovälialue on järkevin konserttikuvaamiseen. Älä kuitenkaan tee kompromisseja laadussa ja valovoimassa! Jokainen valmistaja tarjoaa laadukkaita ja valovoimaisia zoomobjektiiveja (esimerkiksi aukolla 2,8 alkavina).
Täällä käytin 2,8/24-70mm Zoom-Nikkoria. Se on ihanteellinen, kun seisoo konsertissa hyvin lähellä lavan reunaa. Avausluku 2,8 mahdollistaa valokuvauksen myös heikossa lavavalossa ja kuvanlaadun suhteen ei ole epäilystäkään. Nikon D3S 2,8/24-70mm-Nikkor linssillä käytettynä polttovälillä 70mm. 1/1000 sekuntia, aukko 3,5, ISO 5000.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Objektiivin vähimmäisvarustus
Yleensä otan konserttiin mukaan joukon erilaisia linssejä. Välttämätöntä on zoom-objektiivi, jossa on enintään 24mm polttoväli (esimerkiksi 2,8/24-70mm tai 4/24-120mm). Lisäksi minulla on aina mukana valovoimainen kiinteä polttoväli 1,4/85mm muotokuvalinssi. Se on erittäin valovoimainen ja sitä voidaan käyttää erittäin heikoissa valaistusolosuhteissa; lisäksi se on kaunis linssi taiteilijamuotokuvaukseen, koska etäisyys (valokuvaajan sijainti kuilussa taiteilijaan lavalla) on polttovälin vuoksi hyvin usein lähes ihanteellinen tälle polttovälille.
Ulkoilmakonserteissa tai kun kuvaan yleisön joukosta, minulla on yleensä mukanani telezoom 2,8/70-200mm. Se on hyväksyttävän valovoimainen ja mahdollistaa myös kuvien ottamisen suuremmalta etäisyydeltä; ja se tarjoaa hämmästyttävää kuvanlaatua.
Erikoistehosteiden luomiseen, esimerkiksi lavan koko kuvaamiseen tai kun taiteilijat tulevat hyvin lähelle lavaa, superlaajakulma- tai kalansilmälinssit ovat ensisijaisia valintoja (esimerkiksi 2,8/14mm- tai 2,8/16mm-kalansilmä). Niille, jotka eivät halua luopua zoom-objektiivin mukavuudesta laajakulma-alueella, suosittelen 2,8/14-24mm linssiä.
Kuva 5.10: Kun valokuvaajat seisovat lehterikuilun edessä suoraan lavan edessä, saattaa tulla tilanteita, joissa olemme niin lähellä muusikoita, että vain laajakulmalinssin käyttö mahdollistaa valokuvauksen. Laajakulmalinssit ovat siis välttämätön osa konserttivalokuvaajan varustusta! Tässä kuvattu kultarock-yhtye Kiss Berliinin Velodrom-konsertissa 9. kesäkuuta 2008 vangitsevasti!
(Kuva © 2008: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
Huomautus: Huomioikaa, että erilaisia polttovälejä voidaan kyllä käyttää kompensoimaan erilaista etäisyyttä kohteeseen. Kuitenkin erilaisilla polttoväleillä voidaan myös suunnitella tehokkaita efektejä, koska ne tarjoavat erilaisia vaikutuksia, joita voidaan käyttää tehokkaasti luovasti.
Kuva 5.11: Valovoimaiset linssit ovat ensisijainen valinta konserttivalokuvaajille. Joskus on kuitenkin tehtävä kompromisseja joustavuuden suhteen (esimerkiksi jos kuvausasemaa ei voi muuttaa kuilussa, zoom-objektiivit ovat kätevämpiä kuin kiintopolkoväliset) ja painon suhteen (jos raskailla linsseillä täytetty valokuvausreppu haittaa kuvaajan työskentelyä, on parempi valita muutamia kevyitä linssejä).
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 5.12: Kun valokuvaaja ei kuvaakaan lehterikuilusta, vaan seisoo yleisön joukossa, telezoom-objektiivit ovat ensisijainen valinta. Jotta tämä ei vaikuttaisi valovoimaan ja kuvanlaatuun, on kaivettava hieman syvemmälle taskuun. Suositut 70-200 mm zoomit suurilta kameravalmistajilta maksavat noin 1800 euroa (ainakin valovoimainen versio, jossa on aukonalku 2,8).
Tämä ei ehkä ole kaikkien välitön hankinta. Vain ne, jotka ovat erittäin sitoutuneita tai tienaavat elantonsa valokuvauksella, harkitsevat tällaisia hankintoja. Tele- (zoom-) objektiivien esteettinen etu on, että niiden avulla voi erottaa pääkohteen (yleensä jokin taiteilijoista) taustasta, joka pikemminkin sulautuu enemmän tai vähemmän epätarkentuneena.
Etenkin usein levottomassa lavarakenteessa, soittimissa ja tapahtumatekniikassa taustalla, korvaamaton etu, kuten tästä kuvasta näkyy selvästi. Nikon D800 2,8/70-200mm-Nikkor linssillä käytetyllä polttovälillä 200mm. 1/250 sekuntia, aukko 3,2, ISO 400.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
5.3 Muistikortit
Kuten aiemmin mainittiin liittyen kameran puskurimuistiin, muistikorteilla on merkittävä vaikutus otettujen valokuvien tallentamisen nopeuteen – ja sitä kautta siihen aikaan, joka kuluu (uudestaan) kuvausvalmiuteen pitkien sarjojen ottamisen jälkeen.
Käytettyjen muistikorttien korkea kirjoitus- ja lukunopeus takaa sujuvan työnkulun: Valokuvatessa nopeat muistikortit varmistavat, ettei kameran sisäinen puskuri pääse rajoilleen, koska väliaikaisesti tallennetut kuvat siirretään (nopeasti) muistikortille. Kun valokuvia siirretään ulkoisille medioille tai kotitietokoneelle, nopeat muistikortit (joilla on nopea lukunopeus) lyhentävät odotusaikoja. Erityisesti ammattivalokuvaajille nopeat muistikortit ovat siten korvaamatonta arvoa, kun on kyse nopeasta valokuvien valinnasta konsertin jälkeen ja parhaiden kuvien lähettämisestä toimitukseen Internetin välityksellä.
Kuva 5.13: Nopeita muistikortteja tarvitaan ehdottomasti konserttivalokuvauksessa. Koska meillä on hyvin vähän aikaa ottaa kuvia, "jatkuvalaukaukset" kuuluvat hyvään tyyliin konserttivalokuvaajien keskuudessa (eivätkä ole paheksuttavia). Kun otat nopeasti useita kuvia samasta kohteesta peräkkäin, osumatarkkuus on joka tapauksessa suurempi. Koska mahdollisuus osua oikeaan hetkeen (joka riippuu ennen kaikkea valojen nopeasti vaihtuvasta valaistuksesta) on "jatkuvalaukauksessa" selvästi suurempi.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Huomautus: Muistikorttien tulisi olla paitsi nopeita myös äärimmäisen luotettavia! Jos sinulla on ollut ongelmia muistikortin kanssa, sinun pitäisi joko heittää se pois tai käyttää sitä korkeintaan varmuuskopioita varten kameran toisessa muistikorttipaikassa (jos sellainen on olemassa). Älä kuitenkaan koskaan usko tällaiselle muistikortille yksittäisiä, korvaamattomia otoksia - muussa tapauksessa saatat katua sitä, jos korttia ei enää voi lukea.
Kuva 5.14: Kun olet löytänyt hyvän kuvakulman lavan edessä, jokainen valokuvaaja ampuee sarjoja kunkin muusikon kuvista, jotta voit valita kotona tietokoneella parhaan kuvan (optimaalisen valotuksen, ilmeikkäimmän asennon jne.). Nopeilla muistikorteilla on apua suurten datamäärien hallinnassa, jotka syntyvät. Sekä datan kirjoittamisessa (kameran sisäinen tallennus) että lukemisessa (esim. tietokoneeseen liitetyllä lukulaitteella).
Nikon D800, 2,8/70-200 mm-Nikkor käytetyllä polttovälillä 190 mm. 1/250 sekuntia, aukko 4,0, ISO 800.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Huomautus: Muistikorttien lisäksi on eroja myös USB-tikkujen nopeudessa. Corsair GT-USB3.0-tikut ovat suositeltavia. Niillä on jopa 130 MB/s kirjoitusnopeus ja jopa 220 MB/s lukunopeus, mikä tekee niistä osittain, mallista riippuen, jopa 8 kertaa nopeampia kuin perinteiset USB-tikut.
5.4 Lisäarvoa tuovat apuvälineet: Muistilappu, salama, taskulamppu, ...
Konserttivalokuvaajille on kuitenkin myös muita hyödyllisiä varusteita. Muistilappu kynän kanssa on ehdottoman tarpeellinen, koska usein on tarpeen kirjoittaa ylös esiintyvien bändien nimet (varsinkin festivaaleilla, joissa esiintyy paljon ryhmiä), esiintymisjärjestys, vierasmuusikot tai esimerkiksi bändin vastuullisen managerin, konserttijärjestäjän tai muun yhteyshenkilön nimi; tietenkin mieluiten puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen kera.
Vaihtopaita on myös hyvä ottaa mukaan vaihtoon! Se on usein pelastanut minut flunssalta tai jopa keuhkokuumelta, kun olen kastunut hiestä konsertin jälkeen (varsinkin kesällä, kun tapahtuma esimerkiksi pienessä klubissa, joka on täynnä, tai teltassa, jossa aurinko paistaa koko päivän, on ollut). Monissa tapahtumatiloissa ilma on usein tukahduttavan kostea, joten sekä lavalla esiintyvät muusikot, jotka seisovat lisäksi valokeilassa, että yleisö hikoilevat kunnolla.
Konserttivalokuvauksen ajaksi kaivantoon vaikka ei olekaan sallittua, mutta silti tärkeä osa valokuvausvarustusta on salama. Aluksi se saattaa vaikuttaa epäloogiselta (sitä ei saa käyttää konserttikuvauksessa), mutta lähemmällä tarkastelulla käy selväksi, että sen tuominen mukana ei haittaa. Ennen tai jälkeen varsinaisten konserttikuvien voi syntyä tilanteita (haastattelu artistien kanssa, äänentarkistus, kuvia kehysohjelmasta jne.), joissa salamaa saa todennäköisesti käyttää. Siksi on parempi olla mukana, jos sitä tarvitaan, kuin turhautua, koska salaman puuttuminen johtaa arvokkaiden motiivien menetykseen.
Kuva 5.15: Korvatulpat eivät saa puuttua yhdestäkään konserttivalokuvaajan kameralaukusta! Säännöllisesti (ammattimaisesti tai harrastuksena) konsertteja käyvät ja aivan lähellä lavaa median kuvauskuopassa seisovat altistuvat äänenvoimakkuuksille, jotka voivat/havaitusti vaikuttaa/haittaa kuuloa. Tämä pätee erityisesti meihin konserttivalokuvaajiin, koska seisomme usein suoraan lavalla jytisevien kaiuttimien edessä kuvauskuopassa.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Pieni taskulamppu auttaa esimerkiksi kuopan sisäänkäynnissä ennen konserttia löytämään mahdolliset tönkköesteet (joista tulisi muistaa, jotta ei kompastuisi kiireessä otosten aikana). Huomaa kuitenkin, että kun konsertti alkaa, älä missään nimessä enää käytä taskulamppuasi ympäriinsä (mikä saattaisi saada turvallisuuden paikalle välittömästi).
Ja viimeistään sitten, kun poistutte ottamisen jälkeen festivaalialueelta ja etsitte autoanne suurelta valaisemattomalta niityltä, tulet arvostamaan taskulamppusi siunausta toistamiseen! Suositeltava taskulamppu on LED-Lenser M1. Se painaa vain 78 grammaa ja on vain 9,7 cm pitkä; mutta siinä on tehoa kuin suuressa: 170 lumenia antaa pienelle ihmeelle kantaman jopa 150 metriin. Ihanteellinen kaikille konserttivalokuvaajille, jotka haluavat säästää painossa, mutta jotka eivät halua luopua tehokkaasta taskulampusta.
Joka aikoo tehdä (konsertti-) valokuvauksesta pää- tai sivutoimensa, tarvitsee myös omia (ammattimaisesti suunniteltuja) käyntikortteja. Näin voit nopeasti antaa yhteystietosi eteenpäin (managerille, muusikoille, järjestäjille, valokuvaajakollegoille, kirjoittaville toimittajille jne.) ja jätät samalla ammattimaisen ja luotettavan vaikutelman. Käyntikortin olisi parasta olla suunniteltu ammattimaisen graafikon toimesta, vaikka moni teistä saattaa ajatella nyt: "Voinhan minäkin tehdä sen!"
Kuitenkin todellisuus osoittaa kerta toisensa jälkeen, että monilla ihmisillä on itsetuntoa, mutta ei välttämättä todellista kykyä tai lahjakkuutta graafiseen suunnitteluun. Kannattaa siis sijoittaa muutama euro hyvän graafikon palkkaamiseen, loppujen lopuksi käyntikortti on ensivaikutelman lisäksi ratkaiseva tekijä siinä, muodostetaanko yhteys vai ei.
Kuva 5.16: Erityisesti musiikkifestivaaleilla, joissa monet bändit esiintyvät joko peräkkäin tai jopa samanaikaisesti eri lavoilla, on hyödyllistä tehdä muistiinpanoja siitä, missä järjestyksessä bändit esiintyivät (ja erityisesti siitä, mitkä kuvattiin). Myös ohjelmalehtien kerääminen auttaa siinä! Blackmail - Nikon D800, 2,8/70-200 mm-Nikkor käytetyllä polttovälillä 125 mm. 1/640 sekuntia, aukko 5, ISO 800.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
