Osa 1: Johdanto
Osa 2: Sopiva varustus
Osa 3: Iloinen valokuvaukset
Osa 4: Vauvavatsasta teiniksi
Osa 5: Sisätiloissa kuvaaminen
Valaistusvinkit
Lapset (kotona) studiolla
Kuvat omassa asunnossa
Sisäurheilu
Osa 6: Valokuvaukset ulkona
Osa 7: Perhe-elämä
Osa 8: Vinkkejä ja niksejä (I)
Osa 9: Vinkkejä ja niksejä (II)
Osa 10: Lasten kuvien arkistoiminen, muokkaaminen ja esittäminen
Teksti: Jens Brüggemann
Kuvat ottanut: Jens Brüggemann (147), Leonie Ebbert (44), Elli Bezensek (61), Radmila Kerl (26), Ramona Prosch (5), Kay Johannsen (4)
Kuvitukset: Jens Brüggemann (27)
Osa 5: Sisätiloissa kuvaaminen
Valaistusvinkit
Halutessasi luoda tunnelmallisia kuvia sisätiloissa, ensimmäisenä tulisi analysoida paikan valaistusolosuhteet ja sitten vasta päättää, mitä valaistusvaihtoehtoja valitset.
(Kuva: Jens Brüggemann)
Harvoin sisätilojen valaistus itsessään on sopiva ja riittävä, joten joudumme usein turvautumaan lisävalonlähteisiin valottaaksemme enemmän tai vähemmän olemassa olevaa (heikkoa) valoa. Yksi vaihtoehto on käyttää salamajärjestelmää. Tämä laukaisee eteenpäin kuten sisäänrakennettu salama, mutta aiheuttaa kuitenkin melko ruman silmien ja kasvojen varjostumisen, ja tätä tulisi käyttää vain silloin, kun ei ole valkoisia heijastuspinnoja (kuten katto tai seinä), joista voitaisiin heijastaa valoa epäsuorasti.
(Kuva: Elli Bezensek)
Parempi vaihtoehto on kiertyä (liikuteltava) salamantuojaa valkoista kattoa tai seinää vasten tai erityisesti rakennetun valonheittäjän suuntaan (tietyt mallit, kuten California Sunbounce, voidaan kiinnittää jalustalle sovittimen ("Grip Head") avulla).
Tämä tuottaa pehmeän valaistuksen ylhäältä päin, mutta saattaa joskus johtaa varjoihin silmien alla, nenän alla ja leuan alla.
Käyttäessäsi lisäksi epäsuoraa salamaa suunnattuna suurta ikkuna-aluetta kohti ulkoa tulevalla valolla, lopputuloksena on kaunis ja tasapainoinen lapsen valaistus. Tässä valokuvassa poikani vasemmalla puolella oli suuri ikkuna ja salamaa lisäksi Nikon SB900 -järjestelmäsalama suunnattuna valkoista kattoa kohti.
(Kuva: Jens Brüggemann)
Tasapainoisen valaistuksen saavuttamiseksi salaman valo-osuuden tulisi olla mahdollisimman pieni, eli salamaa käytetään vain valaisemiseen, kun taas olemassa olevaa valoa (oli se sitten sisään tulevaa ulkoilmasta tai sisätiloissa olevaa keinotekoista valaistusta, kuten kattolamppuja tai valonheittimiä jne.) käytetään myös. Tämä saavutetaan parhaiten valitsemalla kamerasta (manuaalinen asetus on suositeltavaa!) mahdollisimman avoin aukko (aseta pieni aukkoarvo!), asettamalla riittävän pitkä suljinaika (mikä voidaan vielä pitää käsivaralla, esimerkiksi 1/60 sekuntia) ja valitsemalla ISO-herkkyydelle korkea arvo, joka ei kuitenkaan saisi olla liian korkea kameran aiheuttaman kohinan vuoksi korkeilla ISO-arvoilla (tietyn mallin kohina alkaa selvästi näkyä jo 400 moleissa ISO-arvoissa, toisissa kameroissa vasta 3200 ISO:ssa, katso luku 2: Sopiva varustus).
Tässä kuvassa asetin Nikon D3:n ISO-herkkyyden korkeaksi 1250. Se mahdollisti tällä kameramallilla edelleen selvät kuvat ilman kohinaa (aukko 4, 1/125 s.). Valaisevan salamoin kohden (korkea) salijengin kattoa, samalla kun lisäksi salaman valon ja olemassa olevan hallivalaistuksen lisäksi päivänvalo tuli ikkunalta vasemmalta ryhmän vierestä.
(Kuva: Jens Brüggemann)
Epäsuoran salamavalon heijastimen puuttuessa, ikkunaa vastapäätä suunnattu heijastimen saattaa taata lähes kuin peilin takaisin heijastuvan valon. Tulos on melko kova sivuvalo, joka kuitenkin ei ole liian häiritsevä, kun käytetään TTL-ohjausta, mahdollisimman avointa aukkoa ja pitkää suljinaikaa, jotta käytettävissä olevaa valoa voidaan edelleen käyttää.
(Kuva: Jens Brüggemann)
Vaihtoehtoisesti voimme käyttää valaistuskeinona esimerkiksi ainoastaan ulkoa tulevaa päivänvaloa! Yleinen tapa valokuvata sisätiloissa heikossa valaistuksessa:
Valitsemme lapsimallin kuvaustilan läheltä suurta ikkunaa. Jos emme halua käyttää salamaa, ainoa vaihtoehto on korkea ISO-herkkyys, jos haluamme välttää tärähdyksen vaaran.
Kuvan valokuvaaja oli, kuten left sateen laidassa voimme selvästi nähdä, vetänyt auki suuren ikkunan verhot, jotta mahdollisimman paljon valoa tulisi huoneeseen. Lisäksi hän kuvasi korkealla ISO-arvolla (800 ASA), mikä kuitenkin aiheuttaa kuvan suurentamisen yhteydessä jo melko selvän kohinan (Canon EOS 350D, 1/60 s, aukko 5,6).
(Kuva: Elli Bezensek)
Lapsia (Koti-) studiolla
Sen sijaan valokuvausstudiossa meillä on studiobliksujärjestelmä, joka tekee meistä täysin riippumattomia olemassa olevasta valosta. Riittävän tehokkaan säätövalon (mieluiten: 650 wattia) avulla voimme nähdä, kunhan säätövalo on suhteessa salaman valoon (katso luku 2: Oikea varustelu), valon kulun tarkasti ja voimme muuttaa sitä haluamallamme tavalla.
(Kuva: Elli Bezensek)
Työskentely studiobliksujärjestelmän kanssa on paljon helpompaa kuin useimmat valokuvaajat luulevat, ...
(Kuva: Jens Brüggemann)
... sen saan jatkuvasti palautteena niiltä osallistujilta, jotka ovat osallistuneet minun järjestämiini valaistustekniikan työpajoihin.
(Luonnos: Jens Brüggemann)
Studiobliksujärjestelmän avulla voimme luoda erilaisia valaistustunnelmia. Laaja valonmuokkainvalikoima, jonka avulla voimme säätää valon (ja siten varjon) kovuuden tai pehmeyden, auttaa meitä toteuttamaan ideoitamme. Erityisesti mustavalkokuvauksessa salamajärjestelmä on erinomainen työkalu monien mahdollisuuksiensa ansiosta, joilla valoa voidaan tarkasti hallita.
(Kuva: Elli Bezensek)
Bliksujärjestelmän teho (mitattu jouleina tai watteina) määrää, kuinka paljon valoa annetaan. Sen mukaan määritetään (käsin valotusmittarilla mitattu) aukkoarvo, jonka meidän on asetettava kameraan. Esimerkki: Jos blixujärjestelmän laukaisu antaa esimerkiksi aukkoarvon 11, haluttu aukkoarvo kuten esimerkiksi aukko 4 on mahdollinen vain, jos järjestelmän tehoa voidaan säätää alas (vielä) 3 aukkoarvoa. Jos tämä ei ole mahdollista (esim. koska blixujärjestelmää ei voida säätää niin paljon), ainoa vaihtoehto on kasvattaa salamapäiden etäisyyttä mallista.
Sillä valo heikkenee neliömäisesti etäisyyden mukana, mikä tarkoittaa, että salaman etäisyyden kaksinkertaistuminen mallista aiheuttaa neljäsosan salaman tehon alenemisen. Suhteutettuna esimerkkiimme yllä, etäisyyden kaksinkertaistumisen myötä aukko 11:n sijaan tulisi aukko 5,6. Koska salamapään (kiinnitetyn valonmuokkaimen kanssa) etäisyyden muuttuessa myös valon ominaisuudet muuttuvat, on aina parempi säätää tehoa laitteessa itse, minkä vuoksi salamajärjestelmät suurella säätöalueella (suuri säätöalue olisi esimerkiksi yli 10 aukkoarvoa) ovat suositeltavia hankittaessa.
Silloin valokuvaajille olisi täysin vapaus valita, kuvatako vähän vai paljon syväterävyyttä, ja salamajärjestelmä mahdollistaisi molemmat (ja kaiken siltä väliltä). (Nikon D2X, 1/125 sekuntia aukolla 9)
(Kuva: Elli Bezensek)
Kuvia omassa kodissa
Kotona
Täällä nuoret mallit saavat kotietua; täällä he tuntevat olonsa kotoisaksi, tuntevat kaikki olosuhteet ja piilopaikat, täällä he ovat "tähtiä". Alun häpeä valokuvattavana olemisesta, joka vieraassa ympäristössä olisi paljon suurempi kuin kotona, väistyy nopeasti lapsen halusta esitellä "ulkomaalaiselle" kaikki upeat lempilelut, jotka ehkä ovat tulleet viime jouluna.
(Kuva: Jens Brüggemann)
Laaja rekvisiittavalikoima (koko lastenhuone on täynnä niitä!) tekee valokuvaajan työn helpoksi, lapsen viihdyttäminen,... 
(Kuva: Jens Brüggemann)
...luo kuvanidean ja lisää monipuolisuutta kuviin.
(Kuva: Elli Bezensek)
Huomioi kuitenkin, kun kuvaat kotiympäristössä, että epämiellyttävä tausta (ämpäri, pistorasia jne.) ei pääse kuvaan ovelan kuvakulman valinnalla. Toinen tapa "piilottaa" tällaiset epäsopivat asiat (tai ei-fotogeeniset kalusteet jne.) on käyttää kevyitä teleobjektiiveja, jotka asetetaan auki tai lähes auki olevalle aukolle.
Tuloksena oleva epäterävyys kuvan taustalla tekee myöhempänä katselijalle käytännössä mahdottomaksi erottaa, mitä taustalla oli.
(Kuva: Jens Brüggemann)
Jos teleobjektiivien käyttäminen ei ole mahdollista, esimerkiksi koska tilat ovat liian pienet, ainoa vaihtoehto, jos ei halua kuvata asunnon kalusteita, on joko leikkiä huonekalusiirtäjää ja siivota kaikki ei-toivotut pois tai valita mahdollisimman neutraalit paikat kuvaussessiolle, jotka eivät lainkaan tai vain vähän vievät huomiota varsinaisesta kohteesta. Tällainen voi olla paljas seinä (täällä sohva edessä)...
(Kuva: Jens Brüggemann)
...tai vain lattia:
(Kuva: Jens Brüggemann)
Jokaisessa, vaikka kuinka pienessäkin asunnossa, on paikkoja ja nurkkia, jotka voi tehdä sopivaksi valokuvan taustaksi valitsemalla kuvakulmaa taitavasti, valokuvaamalla aukko auki tai vähän siivoamalla! Ja ehkäpä jälkikasvukin auttaa vähän siivoamisessa ...?
(Valokuva: Jens Brüggemann)
Sisäurheilu
Sisäurheilussa joutuu yleensä tekemisiin melko vaikeiden ja ennen kaikkea erilaisten valaistusolosuhteiden kanssa. Yksikään urheiluhalli ei ole samanlainen, toisissa on suuret ikkunat, joista tulee paljon päivänvaloa, kun taas toisissa on vähän tai pieniä ikkunoita ja ne tarvitsevat paljon keinotekoista valoa.
Tämäkin voi vaihdella hyvin voimakkaasti: Olen ottanut kuvia halleissa, joissa olen asettanut kamerani päivänvalon valkotasapainolle ja saavuttanut erinomaisia tuloksia, kun taas toisissa halleissa on ollut vanhoja neonvaloja, jotka ovat olleet heikompia ja myös valonlämpötilaltaan vaihdelleita. Lyhyesti sanottuna: Yleistä vinkkiä kameran asetuksille en voi antaa tässä vaiheessa.
Kokeile valaistusolosuhteita paikan päällä ennen tärkeiden kuvien ottamista!
(Valokuva: Jens Brüggemann)
Sisäurheilun kuvaamiseen soveltuvat erityisesti linssit, jotka ovat mahdollisimman valovoimaisia, sillä erityisesti urheillessa lapset liikkuvat sellaisella nopeudella, että kuvien ottaminen 1/60 sekunnin tai pidempään suljinajalla tekee lasten terävästä kuvaamisesta mahdotonta. Tässä kuvassa näkyy poikani hyppelemässä trampoliinilla. Kuva on otettu 1/250 sekunnin suljinajalla manuaaliasetuksilla (105mm, aukko 4,0) ja sopivan heijastuspinnan puutteen vuoksi ilman salamaa (sen sijaan 6400 ISO:lla).
(Valokuva: Jens Brüggemann)
Useimmiten ei ole mahdollista kohdistaa salamavaloa epäsuorasti valkoisen katon kautta, ensinnäkin siksi, että kattojen korkeus sisähalleissa on liian suuri, ja toiseksi siksi, että ne ovat harvoin valkoisia. Ja suoraan käytettynä siitä seuraa - valitettavasti - rumia varjoja, mikä ei näytä kovin ammattimaiselta (katso esimerkki).
(Valokuva: Jens Brüggemann)
Siihen liittyvä luonnos:
(Luonnos: Jens Brüggemann)
Siksi sisähalleissa kuvaamalla ilman salamaa kuvat näyttävät paljon luonnollisemmilta:
(Valokuva: Jens Brüggemann)
Kuitenkin salaman käytön välttäminen lisää riskiä, että kuvat näyttävät nopeasti epäselviltä. Salaman etu on, että se "jäädyttää" lasten liikkeet, vaikka olisikin pidempiä suljinajoaikoja. Ilman salamaa tätä efektiä ei tapahdu, ja meillä on vain mahdollisuus saada lapset teräväksi käyttämällä mahdollisimman lyhyttä suljinnopeutta.
Tämä kuva havainnollistaa, että tätä liikkuva efektiä voi hyödyntää esimerkiksi osoittamaan, millä dynamiikalla urheilulajia pelataan. Tässä halusin osoittaa, millä voimalla nuori maalivahti potkaisee pallon liikkeelle. Maalivahti on terävä, mutta pallo lentää voimakkaasti pois, mikä katsoja heti tunnistaa liike-efektistä.
(Valokuva: Jens Brüggemann)
