Ammattimainen muotokuvaus: Osa 6 - Kuvan sommitteluvinkit

Tässä yleiskatsaus yksittäisiin lukiin:

Osio 1 - Valokuvataan "mallit"

Osio 2 - Järkevä (!) varustelu

Osio 3 - Sopivien mallien löytäminen

Osio 4 - Sijainnin etsintä

Osio 5 - Kuvavinkkien kehittäminen

Osio 6 - Kuvanmuokkausvinkkejä

Osio 7 - Tyyliohjeet

Osio 8 - Mallien taidokas valaiseminen

Osio 9 - Tehokas tiimityöskentely

Osio 10 - Posing-vinkit

Esimerkiksi jos hiukset eivät ole kunnolla, valokuvaajan olisi pitänyt huomata ja moittia. Jos kuvassa tausta on liian tumma, valokuvaajan olisi pitänyt vaalentaa sitä vastaavasti. Jos malli näyttää motivoitumattomalta, valokuvaajan olisi pitänyt motivoida häntä. Jos vaatteet eivät sovi väriltään tai tyyliltään sijaintiin, valokuvaajan olisi pitänyt valita toinen sijainti tai huolehtia toisista vaatteista. Ja niin edelleen …

Työskentely tarkennuksen/epätarkennuksen kanssa

Mitä pienempi amatöörilaitteiden (kenno) koko on, sitä tyypillisempää on terävyys, joka ulottuu etualalta taakse. Sen, että kaikki näyttää terävältä, lisäksi alkuperäisestä aukon koosta riippuu myös kennon koko: Mitä suurempi kenno, sitä todennäköisemmin tausta, kun tarkennetaan etualalla olevaan malliin, voi sumeta epätarkaksi. Tämä selittää, miksi pienten kompaktikameroiden kuvat ovat aina teräviä etualalta taakse (jos terävyydellä tarkoitetaan tässä syvyyttä). Myös etäisyys etualan ja taustan välillä vaikuttaa merkittävästi, koska mitä kauempana tausta on kuvattavasta henkilöstä, sitä epätarkemmaksi se voidaan esittää.

Bokeh on erityisen kaunista, kun työskennellään objektiiveilla, joissa on mahdollisimman monta aukonlehteä (ja siten lähes pyöreä aukko).

Kuva 6.1: Vertailu kahden samanlaisen kuvan välillä, vain kerran aukolla 22 ja toisen kerran aukolla 2,8 otettuina, näyttää, miten suuri ero erilaisten aukkoasetusten kuvavaikutuksissa voi olla. Nikon D4 2,8/70-200mm Nikkor käytetyllä polttovälillä 190mm. 1/100 sekuntia, aukko 22, ISO 100.



(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)



Kuva 6.2: Takaraivon hiusten tummemman näyttämisen syynä on se, että toisessa kuvassa (prosentuaalisesti) olemassa olevan päivänvalon osuus oli selvästi suurempi kuin ensimmäisessä kuvassa. Molemmat kuvat oli kuvattu vain suoraan edestä salamoiden avulla. Ensimmäisessä tässä näytetyssä kuvassa meillä on valon heikkeneminen. Toisessa kuvassa studiooni sisään tuleva luonnonvalo luo takaraivon hiusten luonnollisen kirkastuksen. Toisin sanoen vain toisessa kuvassa, joka otettiin aukolla 2,8, olemassa oleva jatkuva valo vaikuttaa kuvatulokseen. Ensimmäisen kuvan kohdalla, joka sen sijaan otettiin aukolla 22, päivänvalon osuus on lähes nolla. Nikon D4 2,8/70-200mm Nikkor käytetyllä polttovälillä 190mm. 1/100 sekuntia, aukko 2,8, ISO 100. (Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Mallikuvaamisessa käytetään tyypillisesti terävyys-epäterävyysalueen leikittelyä korostaakseen kuvattua henkilöä (usein häiritsevästä) taustasta. Jos tausta on epämiellyttävä, sitä voidaan tehdä epäselväksi käyttämällä vähän terävyysalaa (usein vain muutamia senttimetrejä tai jopa millimetrejä). Jos tausta on liian terävä ja vie huomion mallista, tausta voidaan "epäterävöittää" samalla tavalla. Tavoitteena on aina ohjata katsojan katse kuviin, joita valokuvaaja pitää tärkeinä, useimmiten silmät, jos mallin kasvot on tunnistettavissa.

Kuva 6.3: On mielenkiintoista, että muotokuvissa on tärkeää tarkentaa silmiin. Koko kuva voi olla epäselvä – niin kauan kuin silmät (tai ainakin yksi, sitten lähinnä kameran) ovat teräviä, kuva nähdään terävänä. Jos taas koko kuva on terävä ja vain mallin silmät ovat epäterävät, kuka tahansa sanoo, että kuva on epäselvä. Nikon D4 2,8/105mm Micro Nikkor. 1/160 sekuntia, aukko 3,0, ISO 200.



(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Väri vai mv?

Mustavalkokuvat ovat yhä trendikkäitä. Ne näyttävät olevan ajattomia. Värin hylkääminen ei tarkoita välttämättä rajoitusta; pikemminkin kuvaviestin voi usein parantua tällä tavalla. Muut suunnittelukeinot kuten valo, muodot ja rakenteet saavat merkitystä värin pois jättämisen kautta.

Kuva 6.4: Kumpi versio miellyttää enemmän? Uuden kirjani "Muotokuvat" (tai pitäisikö sanoa Braunvalkoiset) kannen kohdalla valitsin oikeanpuoleisen mustavalkoisen version. ("Muotokuvaus – ammattitietoa kauneus-, muoti- ja eroottisesta valokuvauksesta", mitp-kustannus, 2013, 256 sivua, DVD:llä yli 8 gigatavua elokuvamateriaalia: kommentoidut making-of-videot valokuvauksistani).



(Kuva © 2009: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)



Suosittelen asettamaan kameran mustavalkotilaan jo kuvattaessa. Näin voit arvioida vaikutusta paremmin tarkistettaessa monitorilta. Mustavalkokuvauksessa ei ole kyse vain värien pois jättämisestä. Päinvastoin, mustavalkoisin silmin tulee nähdä kohteet; Valokuvaaja, joka hallitsee tämän, erottaa myös kohteet, jotka sopivat mustavalkoiseen ja muut, jotka eivät vastaa sitä, joilta puuttuu vain väri.

Kuva 6.5: Kuva, joka näytti kohtuulliselta myös värillisenä. Siitä huolimatta päätin tässä mustavalkoisen version puolesta. Nikon D3 2,8/105mm Micro Nikkor. 1/80 sekuntia, aukko 10, ISO 1600.



(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Huomautus

• Jotkut motiivit "huutavat" todella siitä, että ne pitäisi valokuvata mustavalkoisina.

• Toiset taas vaikuttavat yhtä hyviltä sekä mustavalkoisena että värillisenä.

• On myös motiiveja, jotka eivät ehkä toimi parhaiten mustavalkoisina, koska ne menettävät jotain. Valokuvaajan tehtävänä on selvittää, mihin luokkaan kyseinen juuri valokuvattava motiivi kuuluu.

Parhaiten "mustavalkoista näkemistä" oppii pitämällä pidemmän aikaa (esimerkiksi puoli vuotta) yksinomaan mustavalkoisena valokuvaamalla.

Kuva 6.6: Tämä Thomasin kuva on jo 16 vuotta vanha! Otin sen silloin T-Max 100 -filmille, Kodakin SW-materiaalille. Jopa tänä päivänä kuvaan tämän ajattoman motiivin yksinomaan mustavalkoisena.



(Kuva © 1998: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Rekvisiitan järkevä käyttö

Rakastan rekvisiittoja! Niiden käytöllä on todella vain etuja (jos jätetään selvä haitta huomiotta, että rekvisiitathan maksavat yleensä rahaa). Muutamia vinkkejä:

• Rekvisiitathan pitävät usein mallin kädet kiireisinä. Se poistaa heiltä (jos he ovat vielä kokemattomia) epävarmuuden, sillä monet aloittelijat eivät usein tiedä, minne laittaa käsiään.

• Rekvisiitit auttavat mallia ymmärtämään ja toteuttamaan kuvan idean.

• Rekvisiitit ovat hauskoja. Leikkimielinen valokuvaussessio takaa hyvän mielialan, mikä puolestaan on hyvien valokuvien edellytys.

• Rekvisiitit antavat osittain jo valmiin kuvan idean. Valokuvaajan ei tarvitse miettiä kuvan ideaa niin paljon, jos hän käyttää vaikuttavia rekvisiittoja. Esimerkiksi käsiraudat eroottisessa valokuvauksessa herättävät automaattisesti tarinan katsojassa. Sama koskee cowboy-hattua ja -aseita, joita lapsimalli käyttää. Tässä on "Villi länsi" -teema selvä katsojalle.

• Rekvisiitit ovat usein kuin viimeinen silaus. Tai kuin suola keitossa: pieni aines suurella vaikutuksella!

Kuva 6.7: Ei vain värimaailmaltaan tämä potkuri sopi täydellisesti motiiviin. Ja malleille on paljon mukavampaa, kun he voivat pitää kädet kiireisinä. Nikon D2X 1,4/50mm Nikkorilla. 1/60 sekuntia, aukko 5,6, ISO 200.



(Kuva © 2007: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)



Aina kun näette mahtavia rekvisiittoja: Tarttukaa tilaisuuteen! Varmasti tulee kuvaussessio, jossa voitte käyttää niitä! Jos hankitte rekvisiitat aina suoraan ennen kuvaussessioita, jätätte kuitenkin parhaat osat käyttämättä ja aiheutatte tarpeetonta stressiä etsiessänne sopivia asusteita kiireellä ennen tärkeää kuvausta. Joten: Toimikaa, kun näette jotain erityistä!

Kuva 6.8: Eivät vain lapset, myös aikuiset mallit tykkäävät pukeutua! Onneksi on kauppoja, jotka myyvät ympäri vuoden karnevaalitarvikkeita. Ja hyvä, että on verkkokauppoja kuten eBay, joista nekin voivat ostaa karnevaalivarusteita, jotka eivät asu Düsseldorfissa, Kölnissä tai Mainzissa. Nikon D3S 2,8/105mm Macro Nikkorilla. 1/160 sekuntia, aukko 4, ISO 500.



(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)



Rekvisiittojen käytöllä on toinenkin etu: Valokuvaaja keskittyy jo etukäteen henkisesti kuvaukseen. Mielestäni tämä on suorastaan takuu sille, että kuvat sitten onnistuvat (paremmin).

Kuva 6.9: Ibizalla, muutama vuosi sitten yhdellä valokuvauskurssillani, olimme koko porukan kanssa Ibizan kaupungissa illalla, kun löysimme matkamuistomyymälästä tämän jousen nuolineen. Sen piti maksaa vain 12,90 euroa; huippudiili rekvisiitasta. Kuitenkaan kukaan osallistujista ei tarttunut siihen, vaikka kaikki pitivät siitä. He ostivat sen sijaan T-paitoja, joivat oluen tai söivät jäätelöä. Jousi jäi kuitenkin kukaan ostamatta.

Kun kurssi oli ohi, satuin sattumalta kulkeutumaan saman liikkeen ohi uudestaan. Tällä kertaa tartuin siihen, sillä minulla oli mukana malli, jonka kanssa halusin ottaa vielä muutaman kuvan (koska en pysty tekemään sitä kurssien aikana). Ilkeänä ihmisenä minä olen, lähetin kuvan kaikille osallistujille sähköpostitse tämän kuvaamisen jälkeen. Osallistujat eivät enää koskaan unohda hankkia sopivaa rekvisiittaa! ;-)

Nykyään, kyseisen kurssin jälkeen, "rekvisiitathan" ovat päivittäisiä tehtäviä, jotka asetan osallistujilleni. Ja menestyksellä: Tulokset tässä aiheessa ovat aina selvästi parempia kuin kuvaussessiot, joita ei tehdä valmistautumatta.



(Kuva © 2009: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Laajakulma-objektiivin oikea käyttö

Laajakulmaobjektiivit eivät sovellu vain maisemakuvaukseen. Niitä voidaan käyttää tehokkaasti myös mallikuvaamisessa. Oikein käytettynä ne voivat jopa pidentää mallin jalkoja. (Väärin käytettynä ne vääristävät kasvot epämiellyttävästi.)

Päätöksellä on merkitystä siinä kulmassa, jolla kameraa pidetään. Jos kuvataan pystytilassa alhaalta ylöspäin matalasta perspektiivistä, mallin seisovat jalat vääristyvät. Tämä vääristyminen näyttää venytykseltä; ja mikä malli ei haluaisi pidempiä jalkoja? Valokuvaaja on siis mallien keskuudessa erityisen suosittu, joka hallitsee jalkojen venytyksen.

Kuitenkin on varottava venytyksen liiallista suorittamista. Mitä huomaamattomampaa, sitä parempi! Tämän vaikutuksen saavuttamiseksi tarvitaan laajakulmaobjektiiveja. Mitä lyhyempi polttoväliltään objektiivi on, sitä voimakkaampi on vääristyminen. Joten käyttäkää niitä varovasti! Erityistä huomiota tulisi kiinnittää mallin jalkoihin!

Sillä ne ovat luonnollisesti lähempänä objektiivia seisovalle mallille, mikä tarkoittaa, että tässä vääristyminen tulee erityisen selvästi esiin. Ongelmana on: Jokainen malli haluaa kauniin solakat pitkät jalat – muttei valtavia, näyttäviä jalkoja. Kompromissin on siis oltava löydettävä.

Kuva 6.10: Vain asiantuntijavalokuvaajat tunnistavat mallin jalkojen vääristymisen laajakulmaefektin ansiosta. Vasta toisella silmäyksellä huomaa, että myös jalat näyttävät suuremmilta kuin normaalisti … Nikon D4, 2,8/24-70mm Nikkor. 1/200 sekuntia, aukko 22, ISO 100. Dramaattisen valaistuksen saavuttamiseksi käytettiin Elinchrom Ranger Quadra RX Hybrid -laitetta yhdellä salamapäällä.



(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Kuva 6.11: Vaakasuunnassa, makuulla olevien mallien kohdalla vääristymä saavutetaan asettamalla jalat vinoon yhteen kameran alareunassa olevista nurkista. Kun kameraa kallistetaan taas hieman ylöspäin (kun malli on hieman vino kuten tässä), efekti voimistuu. Nikon D3X, 2,8/14-24mm Nikkor. 1/250 sekuntia, aukko 22, ISO 100.



(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Leikkaukset

En pidä paljon valokuvauksen säännöistä ja kuvanmuodostussäännöistä. Haluan muotoilla ja valokuvata mieluummin "vaistonvaraisesti", tunnepohjalta. Aikaisemmin luin valokuvakirjasta, ettei muotokuvia tulisi kuvata leikattuna. Miksi ei oikeastaan?

Kuva 6.12: Tärkeintä on tulos! En välitä siitä, mitä muut siitä sanovat. Pääasia on, että kuva miellyttää minua (ja asiakkaillani kuvatessa). Valokuvaus on mukavaa vain, jos voi olla taiteellisesti vapaa. Silloin voi myös olla luova. Siksi tee oma juttusi! Älä välitä niin paljon siitä, mitä muut sanovat tai kirjoittavat kuvistasi. Nikon D3S, 2,8/105mm Micro Nikkor. 1/125 sekuntia, aukko 3,5, ISO 200.



(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Etualan huomioiminen

Kuvat voittavat syvyyttä, kun niihin lisätään etualaa, esimerkiksi hyödyntämällä epäterävää etualaa metsässä tai seinän reunuksia tai huonekaluja sijoittamalla ne epätarkkoina kuvan sivuille etualalle. Näin katsojan katse ohjataan kuva-aiheeseen kuin tunnelin läpi. Kuvat vaikuttavat siten paljon kolmiulotteisemmilta.

Kuva 6.13: Tässä käytin huonekaluja luodakseni kolmiulotteisen tilan vaikutuksen. Nikon D3S, 2,8/24-70mm Nikkor. 1/80 sekuntia, aukko 4, ISO 400 (oikea kuva). 1/125 sekuntia, aukko 4, ISO 2500 (vasen kuva).



(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)

Vinottain valokuvaaminen

Jotkut kuvat näyttävät dynaamisemmilta, kun niitä kuvataan kevyesti vinottain. Tässä täytyy kuitenkin varoa, ettei kameran asento ole liian vinossa, sillä silloin kuva näyttää kallistuvalta. Mielestäni ideaaliset kallistumakulmat ovat noin 10–20 astetta.

Kuva 6.14: On kohteita, jotka vaativat ehdottomasti tasaisen oikein kuvattaviksi. Toiset taas voittavat, kun ne kuvataan kevyesti vinottain. Ne näyttävät silloin dynaamisemmilta. Miten kallistan kameraa ja kuinka voimakkaasti, riippuu vaistostani. Kokeile rohkeasti! Nikon D3S, 2,8/24-70mm Nikkor. 1/250 sekuntia, aukko 4,5, ISO 1250.



(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)