Tässä yleiskatsaus yksittäisiin lukuihin:
Osa 01 - "Unelma-ammatti" konserttikuvaaja?
Osa 02 - Oikeudelliset kysymykset
Osa 03 - Konserttikuvaamisen erityispiirteet
Osa 04 - Käyttäytyminen "kuopassa"
Osa 05 - Järkevä varustelu konserttikuvaajille
Osa 06 - Vinkkejä ja niksejä (konserttikuvaus-) ammattilaisilta
Osa 07 - Kuvanmuodostus (Osa 1)
Osa 08 - Kuvanmuodostus (Osa 2)
Osa 09 - Suositeltavat kamera-asetukset
Osa 10 - Jälkikäsittely
Kuva 8.1: Spektaakkelimaisia, mutta myös liikuttavia hetkiä on tallennettava konserttikuvauksessa. Ne, jotka suunnittelevat kuvansa tietoisesti, saavat upeita kuvia suurilta taiteilijoilta. Tässä Berlinin filharmoniassa pidetyssä konsertissa juhlittiin fantastista klarinetistiä Giora Feidmania hänen 75-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi, mikä selvästi liikutti häntä. Canon EOS-1D Mark IV EF 2,8/24-70mm -objektiivilla, käytetty polttoväli 38mm. 1/160 sekuntia, aukko 3,2, ISO 1 000. Suljinprioriteetti (aukkoprioriteetti).
(Kuva © 2013: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
8.1 Tunnelman taltiointi yleisössä
Ne, jotka haluavat kuvillaan näyttää, kuinka onnistunut konsertti oli, eivät saa kuvata pelkästään muusikkoja lavalla vaan myös yleisöä. Täältä voi nähdä hymyileviä onnellisia (tai pahimmassa tapauksessa pettynyttä) kasvoja, jotka kertovat, oliko konsertti menestys vai ei.
Yleisön kuvaaminen (tai osan siitä) on yleensä oikeudellisesti ongelmallista. Muistakaa kuitenkin, ettette ota yksittäisiä muotokuvia ja käytä niitä sitten kaupallisessa tarkoituksessa muissa yhteyksissä. Tämä ei myöskään kata kuvanotto-oikeutta tapahtumanjärjestäjän kautta.
Toisaalta voitte huoletta kuvata osia yleisöstä ja käyttää näitä kuvia konsertin raportoinnissa.
Kuva 8.2: Yleisö juhlii, tunnelma on mahtava: Fanit Sunrise Avenue-konsertissa 27. elokuuta 2012. Tällaiset kuvat ovat myös tärkeitä konsertin raportoinnissa. Nikon D4 2,8/14-24mm Nikkor -objektiivilla, käytetty polttoväli 14mm. 1/100 sekunti, aukko 2,8, ISO 4000.
(Kuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 8.3: Laulaja BOSSE konsertissaan Berliinin C-Hallissa 4. toukokuuta 2013. Jos pystyt kuvaamaan muusikon keskellä yleisöä, konsertin tunnelma välittyy luonnollisesti paljon paremmin. Näin kuvataan ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla (muusikon muotokuva ja yleisön tunnelmakuva). Valitettavasti "yleisötilassa oleilu" on viime vuosina tullut yhä harvinaisemmaksi myös turvallisuussyistä. Lisäksi on valitettavan epätodennäköistä, että tämä tapahtuu ensimmäisten kolmen kappaleen aikana. Canon EOS-1D X EF 2,8/24-70mm -objektiivilla, käytetty polttoväli 24mm. 1/160 sekunti, aukko 3,2, ISO 2 500.
(Kuva © 2013: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
Kuva 8.4: Tässä valitsin kauemman kameran asetelman: Yleisön joukosta saatoin kuvata innoissaan olevien fanien ojennetut kädet etualalla todisteena konsertin mahtavasta tunnelmasta, samalla kun H-Blockx keskittyi takana tekemiseensä. Muistakaa kuitenkin, että tällaisia kuvia saa ottaa vain tapahtumanjärjestäjän nimenomaisella luvalla (ja julkaisemalla myöhemmin). Kuva esittää H-Blockx konsertissaan 31. elokuuta 2010 ZFR:ssa Bochumissa/Wittenissä. Nikon D3S 2,8/24-70mm Nikkor -objektiivilla, käytetty polttoväli 50mm. 1/250 sekunti, aukko 2,8, ISO 6 400.
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
8.2 Etsi epätavallisia kuvakulmia
Osa kuvista on erityisen spektaakkelimaisia, koska ne on otettu epätavallisesta kuvakulmasta. Tämän edellytyksenä on kuitenkin, että valokuvaajalla on mahdollisuus ottaa paikka ei vain (tavanomaisista) lehtikuvauksen paikoista. Jos siis haluat päästä lähemmäksi taiteilijoita tai hyödyntää muita yksinoikeudellisia kuvakulmia (esim. äänipöydästä tai yleisön joukosta), tarvitset erillisen luvan tapahtumanjärjestäjältä.
Ottakaa huomioon, että kolmannet osapuolet (esim. bändin jäsenet tai valo- tai ääniteknikot) eivät ole oikeutettuja tarjoamaan erityisiä valokuvauspaikkoja; on aina tapahtumanjärjestäjän asia sallia tai kieltää tämä. Jos turvamiehet ohjaavat teidät erityisen mielenkiintoiseen paikkaan, voit kuitenkin olettaa, että tapahtumanjärjestäjä on hyväksynyt sen. Turvamiehet ovat tapahtumanjärjestäjän toimeenpaneva osa; he työskentelevät tiiviisti yhdessä ja turvamiehet tietävät yleensä tarkalleen, mitä saavat tehdä, mitkä valokuvaajien paikat ovat sallittuja - ja mitkä eivät.
Kuva 8.5: Dieter Thomas Kuhn konsertissaan Berliinin Waldbühnessa 6. elokuuta 2011. Myös tämä kuva hyötyy taiteilijan vuorovaikutuksesta fanien kanssa. Epätavallinen näkökulma oli mahdollinen, koska valokuvaaja teki tämän lehdistön edustajien kaivannosta nojaten osaan lavasta, joka toimi pienenä kävelykatuna yleisölle. Näin taiteilijan selkänäkymä oli mahdollinen ilman, että kaivannosta olisi tarvinnut poistua. Canon EOS-1D Mark III EF 2,8/16-35mm -objektiivilla, käytetty polttoväli 16mm. 1/200 sekunti, aukko 5,0, ISO 1 000.
(Kuva © 2011: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
Kuva 8.6: Tämä kuva on vaikuttava sekä epätavallisesta kuvanottokulmastaan (orkesterin riveistä kuvattu) että kapellimestari Christian Thielemannin tiukasta, melkein pahantahtoisesta katseesta, joka oli tuona aikana (kuva otettu 22. toukokuuta 2008 Berliinin Admiralspalastissa) vielä Münchener Philharmonikerin ylikapellimestari. Vuodesta 2012 hän on ollut Herbert von Karajanin entinen avustaja ja Saksan Oopperajuhlakkaan taiteellinen johtaja vuodesta 2013.
(Kuva © 2008: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
8.3 Näytä spektaakkelimaiset lavarakenteet ja -kuvat
Joissakin tapauksissa – usein tunnetummat – bändit käyttävät kehittyneen valaistustekniikan lisäksi monimutkaisia lavarakenteita ja -kuvia. Tässä pätee sääntö: Ota valokuvia! Valokuvaajina hyödymme hyvin tällaisista erityisistä elementeistä. Yritä kuitenkin ottaa kuvia, joissa muusikot sopivat hyvin spektaakkelimaiseen taustaan, koska vain rakenteet tai lavakuvat itsessään ovat tylsiä. Valokuvallisen asettelun kautta on aina luotava yhteys konserttiin tai muusikoihin.
Kuva 8.7: Roger Waters The Wall -konsertissa 15. kesäkuuta 2011 Berliinissä (symbolin edessä: punainen ympyrä mustalla valvontakameralla varustettuna). Canon EOS-1D Mark IV tykkilinssi 2,8/24-70mm käytetyllä polttovälillä 34mm. Valotusaika 1/125 sekuntia, aukko 2,8, ISO 1.250. Suljinnopeuden prioriteetti (aukon automatiikka) spot-mittauksella.
(Kuva © 2011: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
Kuva 8.8: Muse konsertissa Berliinin Waldbühnessa 14. heinäkuuta 2013. Canon EOS-1D Mark IV tykkilinssi 2,8/70-200mm käytetyllä polttovälillä 70mm. Näiden erikoisten ja poliittisten kuvien lavarakenteista ei tietenkään saa unohtaa konserttiraportoinnissa. Valotusaika 1/160 sekuntia, aukko 5,6, ISO 1.000. Valotusparametrit asetettu manuaalisesti.
(Kuva © 2013: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
8.4 Kokeile ottaa vinoja kuvia
Monet valokuvat – ei vain konserttivalokuvauksessa – vaikuttavat, koska ne on otettu (tarkoituksella!) visuaalisista syistä hieman vinoon. Kuitenkin sinun tulee varoa, ettet pidä kameraa liian vinosti kallistettuna. Jos horisontti yhtäkkiä kulkee kahden vastakkaisen sivun kautta (tai vielä vinompaa), se harvoin näyttää hyvältä. Ideaaliset kulmat visuaaliselta kannalta ovat 10 astetta ja enintään 40 astetta. Tällaisia kallistuksia katselija pitää dynaamisina, mutta ei häiritsevinä.
Ole kuitenkin tarkka, että nämä yleiset suositukset otetaan varovaisesti huomioon. Se nimittäin riippuu aina kohteesta, pitäisikö kameran ollessa kallistettuna kuvaamisen aikana – vai ei.
Kuva 8.9: Culcha Candela konsertissaan 20. elokuuta 2011 Zeltfestival Ruhrissa Bochum/Wittenissä. Bändi oli koko ajan liikkeessä. Päätin ottaa monia tämän konsertin kuvista vinosti, koska mielestäni se sopi paremmin musiikkiin ja mahtavaan show'hun (laulajat olivat koko ajan hikiliikkeessä). Nikon D3S 4,0/24-120mm Nikkori käytetyllä polttovälillä 24mm. Valotusaika 1/400 sekuntia, aukko 4,0, ISO 3.200.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 8.10: Jamie Cullum konsertissa Heimathafenissa Berliinissä 17. huhtikuuta 2013. Vinosti otetut kuvat näyttävät usein moderneilta ja dynaamisilta. Canon EOS-1D X tykkilinssi 2,8/70-200mm käytetyllä polttovälillä 80mm. Valotusaika 1/160 sekuntia, aukko 2,8, ISO 5.000. Suljinnopeuden prioriteetti (aukon automatiikka) spot-mittauksella.
(Kuva © 2013: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
8.5 Abstraktit valokuvat
Konserttivalokuvaajien ensisijainen tavoite on yleensä se, että esiintyjät lavalla voidaan tunnistaa mahdollisimman hyvin valokuvista. Vain näin kuvia voidaan myydä toimituksille, loppujen lopuksi fanit haluavat tunnistaa idolinsa kuvista.
Kuitenkin abstraktimmat valokuvat voivat joskus olla viehättäviä; esimerkiksi silloin, kun niitä ei ole tarkoitettu käytettäviksi tietyn konsertin toimittajamateriaalissa.
Kun tarvitaan kuvia, jotka "ainoastaan" symboloivat käsitteitä "konsertti", "live-musiikki" tai yleisesti "musiikki", abstraktit kuvat ovat ensisijainen valinta. Ne ovat ikään kuin "neutraaleja". (Toisin olisi, jos kuvissa tunnistettaisiin esimerkiksi tunnettuja muusikoita tai bändejä kuten Udo Lindenberg, Rolling Stones, AC/DC tai Rihanna: Silloin katsoja heti assosioi tietyn musiikin tai tyylisuunnan, mikä ei olisi toivottavaa yleisestä live-musiikista kertovassa tekstissä).
Kuva 8.11: Milow 1. syyskuuta 2011. Vaikka laulaja seisoo täysin varjon peitossa tunnelmallisessa vastavalaistuksessa, hänet voidaan (sisäpiirissä) tunnistaa tyypillisen vartalon ja kitaraotteen sekä päänmuodon perusteella. Intensiivisen punaisuutensa ja abstraktin graafisen vaikutuksensa vuoksi tämä kuva miellyttää minua edelleen hyvin. Nikon D3S 4,0/24-120mm Nikkori käytetyllä polttovälillä 24mm. Valotusaika 1/200 sekuntia, aukko 4,0, ISO 1.600. Valotusparametrit asetettu manuaalisesti. (Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 8.12: Lisäksi abstrakti kuva, tässä rumpalista live-konsertissa. Valo ja sumu, yhdessä muutamien tunnistettavien kuvaelementtien (rumpalin ääriviivat ja hänen instrumenttinsa) kanssa tekevät kuvasta epätavallisen, mutta vaikuttavan dokumentin tunnelmallisesta live-konsertista. Nikon D3S 4,0/24-120mm Nikkori käytetyllä polttovälillä 120mm. Valotusaika 1/200 sekuntia, aukko 4,0, ISO 2.500. Valotusparametrit asetettu manuaalisesti.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
8.6 Aseta fokus tarkasti
Monet valokuvausharrastajat eivät käytä tarkennusta tarkoituksenmukaisesti (esimerkiksi käyttämällä yhtä tarkennusmittauskenttää), vaan pitävät koko tarkennusmittausalan aktiivisena. He eivät siis loppujen lopuksi tiedä, mihin tarkennusalueeseen kamera valitsee kulloinkin tarkentaa.
Tämä voi johtaa moniin virheellisesti tarkennettuihin valokuviin. Koska kamera tarkentaa kohteeseen, joka on lähinnä valokuvaajaa (monissa tapauksissa esimerkiksi mikrofoniteline), monet kuvat eivät näytä toivotusti tarkasti kuvan tärkeintä elementtiä (yleensä muusikon kasvot) tarkennettuna.
On siis parempi käyttää tarkennusta tarkoituksenmukaisesti. Itse suosin mieluiten keskimmäistä tarkennusmittauskenttää (koska se on useimmissa kameroissa tehokkain). Painamalla laukaisinta arvon tallentuu (liitettynä spot-mittaukseen myös valoarvo) ja kun olen kameran nopeasti kääntänyt niin, että kuvakulma vastaa ajatuksiani, minun tarvitsee vain painaa laukaisinta kokonaan alas.
Monissa tapauksissa on kuitenkin järkevää käyttää tarkennusmittauskenttää, joka ei ole etsimen keskellä, vaan esimerkiksi pystykuvassa ylempänä. Näin voi välttää lyhyen kameran liikkeen.
Tämä metodi on järkevää aina, kun otetaan paljon kuvia peräkkäin, joissa etäisyys kuvan tärkeimpään elementtiin on suunnilleen aina sama. Tämä pätee usein muusikon muotokuviin, jos artisti ei liiku liian paljon (esimerkiksi koska hän seisoo mikrofonitelineen vieressä).
Kuva 8.13: Tässä otin kuvan BAP-yhtyeen kitaristista konsertissa 24. elokuuta 2011. Taiteilijan onnellinen ja tyytyväinen ilme korostuu tässä valokuvassa, koska olen ottanut sen hyvin aukiolla (ja siten vain vähäisellä tarkennusalueella). Näin ei etu- eikä taustalla ole huomionhäiriöitä taiteilijan kasvojen suhteen. Nikon D3S 1,4/85mm Nikkorilla. 1/400 sekuntia, aukko 2,2, ISO 1.250.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 8.14: Koska RUNRIG-yhtyeen kitaristin kasvot olivat suurimmaksi osaksi varjossa (konsertti 29. elokuuta 2012), päätin tässä valokuvassa kohdistaa tarkennuksen kitaran kaulaan. Epätarkkuus kitaristin kasvoissa ei haittaa tässä tapauksessa, koska varjon ansiosta taiteilijan anonymiteetti on jo annettu. Tuloksena on (neutraali) muusikkokuva, jota voidaan yleisesti käyttää (live-) musiikkiteemassa. Nikon D4 1,4/85mm Nikkorilla. 1/1600 sekuntia, aukko 2,2, ISO 2.500.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
8.7 Pysty- vai vaakasuunta?
Kun useimmat ammattikäyttöön tarkoitetut järjestelmäkamerat varustettiin pystykahvoilla, pystysuuntaa käytetään luovana vaihtoehtona lähes yhtä usein kuin vaakasuuntaa. Kamerat lepäävät mukavasti kädessä pystykahvan kanssa aivan kuten aiemmin yksinomaan vaakasuunnassa. Joissakin valokuvauksen osa-alueissa voidaan rohkeasti väittää, että pääasiassa otetaan pystykuva (esimerkiksi muotokuvauksessa).
Konserttikuvauksessa molemmat muodot ovat yhtä yleisiä. On tarpeeksi aiheita, jotka toimivat täydellisesti pystysuunnassa ja toiset, jotka ikään kuin "vaativat" vaakasuuntaa.
Kuva 8.15: Tämä aihe sopii täydellisesti pystysuuntaan: Kitaristin pitäessä kättään jännittyneenä pään yläpuolella hän ikään kuin määrittää muodon minulle. Nikon D800 2,8/70-200mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 155mm. 1/250 sekuntia, aukko 4,0, ISO 800.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 8.16: BAP-konsertti Zeltfestival Ruhrissa Bochumissa 24. elokuuta 2011. Kitaristin vino asento sopi minulle kitaran kaulan kanssa vielä paremmin (pystysuunnassa). Nikon D3S 1,4/85mm Nikkorilla. 1/320 sekuntia, aukko 2,0, ISO 1.250. Aukkoprioriteetti (aika-automaatti).
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 8.17: Kraftwerk-bändi esiintymässä Berliinin Tempodromissa 26. maaliskuuta 2004. Tässä tiukka suoraviivainen kuvakompositio sopii erinomaisesti Kraftwerkin rakenteelliseen musiikkiin (joka on muuten perustettu yli 44 vuotta sitten ja heillä oli ensimmäinen suuri hitti tasan 40 vuotta sitten: „Autobahn“; ellet pidä 1971 julkaistua kappaletta „Ruckzuck“ ensimmäisenä). Perustajajäsenistä jäljellä on kuitenkin vain Ralf Hütter. Myös perustajajäsen Florian Schneider, joka lähti bändistä vasta 2008, oli edelleen mukana vuoden 2004 kuvassa.
(Kuva © 2004: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
8.8 Neliskanttinen vaihtoehto
Neliskanttinen formaatti on epätyypillisin „tyypillisistä“ kuvaformaatista. Sen levinneisyys oli aiemmin suurempi 6x6-keskikoon kameroilla. Nykyäänkin on tietysti olemassa neliskantainen kameraformaatti; osuus on kuitenkin selvästi laskenut.
Kuitenkin jokaisella on mahdollisuus vaihtaa jälkikäteen, kuvankäsittelyn avulla, neliskantaiseen formaattiin. Se on erittäin mielenkiintoinen formaatti, joten päätöstä sen valitsemisesta ei tulisi tehdä pelkästään siksi, että haluaa jättää pois häiritseviä kuvaelementtejä (leikkaamalla osan kuvasta).
Kuva 8.18: Sunrise Avenue konsertissa ZFR:ssa Bochumissa 27. elokuuta 2012. Vaikka kitaristi on minun sijoittama vasempaan reunaan kuvassa, neliskantainen muoto on tässä tapauksessa optimaalinen, sillä rumpusetti mahtuu myös kuvaan. Nikon D4 2,8/24-70mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 24mm. 1/320 sekuntia, aukko 2,8, ISO 3.200. Aukkoprioriteetti (aika-automaatti).
(Kuva © 2012: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 8.19: Kukaan ei esitä „pahista“ niin vakuuttavasti kuin Billy Idol (tässä kuva hänen konsertistaan Berliinissä 27. marraskuuta 2005). Kasvot yhdessä kohotetun sormen kanssa sopivat täydellisesti neliskanttiseen kuvaformaattiin.
(Kuva © 2005: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
Kuva 8.20: Tässä kuvassa en halunnut leikata mikrofonitelinettä – ja siksi päätin neliskanttisen kuvaformaatin edestä. Pystysuunnassa ratkaisu olisi näyttänyt tunkeutuvan mikrofonin, joka ikään kuin (kuvassa) olisi tullut tyhjästä. Nikon D800 2,8/70-200mm Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 105mm. 1/500 sekuntia, aukko 4,5, ISO 800.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 8.21: Wir sind Helden-konsertti 25. elokuuta 2011. Rumpali Pola Roy toiminnassa. Rumpaleiden kanssa heidän soittimillaan voidaan yleensä parhaiten kuvata neliskanttisessa formaatissa. Ainakin, jos haluaa näyttää soittimen kokonaisuutena (ei leikattuna). Tämä johtuu myös "laukaisumökistä" (puhekielessä rumpusetti). Nikon D3S 1,4/85mm Nikkorilla. 1/250 sekuntia, aukko 3,5, ISO 2.000. Käsivalinta.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Huomautus
Useimmat konserttivalokuvaajat käyttävät ammattimaisia järjestelmäkameroita (eli kameroita vaihdettavilla objektiiveilla) kuvasuhteessa 2:3 (DSLR-koko 24mm x 36mm). Tämä johtaa siihen, että valtaosa kuvista rakentuu jo kuvausvaiheessa joko vaaka- tai pystysuuntaan kameran etsimen kautta.
Kuitenkin ei tulisi antaa kameraformaatille „orjuutta” luovassa suunnittelussa. Myös muut kuvasuhteet voivat olla viehättäviä. Tulisi kuitenkin varoa valitsemasta mitään „epäsopivia” kuvasuhteita, joita katsoja kokee epäharmonisina.
Neliömäinen muoto on hyvin „jämerä” kuvasuhde, mutta sen viehätys perustuu siihen, että sitä ei tavata liian usein. Näin ollen se sopii hyvin myös konserttivalokuvaukseen, mikäli kuvaelementit täyttävät kuvan järkevästi.
Yrittäkää seuraavassa konserttikuvaussessiossanne suunnata tietoisesti kuvasuunnittelun neliömäiseen muotoon jo kuvattaessa. Tähän tarvitsee vain jättää vaakasuuntaisen formaatin sivureunat pois mielestä. Tuloksena tulevat varmasti olemaan konserttikuvat, jotka ovat samanaikaisesti sekä epätavallisia että mielenkiintoisia.
