10 Jälkityöt
Kuva 10.1: Kuva esittää rumpalia Milowin konsertissa 1. syyskuuta 2011. Ensimmäisenä työvaiheena on tärkeää varmuuskopioida (ja arkistoida) tiedot, minkä jälkeen on tarpeen tehdä valinta kaikkein parhaista valokuvista. Nämä on sitten helppo muokata ja varustaa avainsanoilla.
Vasta sen jälkeen ne voidaan tallentaa erikseen ja olla käytettävissä julkaisemista (toivottavasti: myyntiä) varten. Nikon D3S 4,0/24-120mm-Nikkor, polttoväli 70mm. 1/200 sekuntia, aukko 4, ISO 1.600.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
10.1 Tietojen varmuuskopiointi ja arkistointi
Ennen kuin tarkastelen kuvia tai teen valintoja, ensimmäisenä jälkityönä on alkuperäisten tiedostojen varmuuskopiointi (ja arkistointi); konserttikuvaajilla nämä ovat yleensä RAW-tiedostoja (valaistusolosuhteiden vuoksi RAW-tiedostomuoto on järkevin, sillä siitä voidaan saada eniten kuvista irti). Vasta kun kaikki kuvat on kunnolla (ja tuplasti) varmuuskopioitu, aloitan valinnan.
Varmuuskopiointiin on erilaisia järjestelmiä. Suosin tuplavarmuuskopiointia kahdelle eri RAID-järjestelmälle (”StudioRAID Blueline" ja "myRAID” molemmat Certon Systemsilta; saatavana esimerkiksi www.calumetphoto.de), jotka ovat fyysisesti erillään toisistaan. Tästä tavasta seuraava redundanssi lisää tietoturvaa, koska jos toinen RAID-järjestelmä varastetaan tai tuhoutuu tulipalossa, kaikki tärkeät kuvat ovat edelleen käytettävissäni toisessa järjestelmässä.
Kuva 10.2: Käytän jatkuvassa varmuuskopioinnissani "Studioline" RAID-järjestelmää Certon Systemsilta (RAID = "Redundant Array of Independent Discs" = riippumattomien levyjen redundanssijärjestelmä). Siinä on 8 levyä, joista kaksi voi mennä rikki samanaikaisesti (silti kaikki tiedot ovat säilyneet). Lopuksi valokuvat ovat meidän kuvaajien pääomaa ja olisi erittäin harmillista menettää arvokkaita kuvia huolimattoman ja epäammattimaisen varmuuskopioinnin takia. Tämä järjestelmä on suunniteltu NAS:ksi (Network Access Storage), mikä tarkoittaa, että verkoston kautta sekä työntekijät että esimerkiksi asiakkaat ympäri maailmaa voivat käyttää sitä. Väärinkäytösten ja luvattomien pääsyoikeuksien välttämiseksi voidaan luoda kansioita, joilla on pääsyoikeudet.
Mielestäni tämä ratkaisu on paljon houkuttelevampi (ja turvallisempi) kuin tärkeiden tietojen tallentaminen "pilveen" (eli johonkin minulle tuntemattomaan datakeskukseen jossakin päin maailmaa).
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuvaajien tulisi tallentaa kuvansa toimivan mallin mukaisesti, mikä mahdollistaa kuvien nopean löytämisen tarvittaessa (esimerkiksi myynnin yhteydessä musiikkilehdelle). Tietokannat ovat tähän erinomaisia. Tämä koskee kuitenkin vain parhaita, valittuja valokuvia. Kaikki kuvista kuvauksista voi tallentaa parhaiten aikajärjestyksessä, esimerkiksi seuraavasti:
…
2013-04-22 - David Garrett - konsertti - Berliini
2013-05-16 - Eros Ramazzotti - konsertti - Berliini
2013-06-08 - Depeche Mode - haastattelu - Berliini
2013-06-09 - Depeche Mode - konsertti - Berliini
2013-06-16 - Staatsoper für Alle - konsertti - Berliini
2013-07-12 - Blackmail - konsertti - Bochum
…
Niin tunnistaa sisällysluettelossa, mitä kuvat esittävät. Järjestys on välttämättä aikajärjestyksessä. Jos lisäksi on tallentanut parhaat, valitut ja muokatut kuvat tietokantaan, on valmis kaikenlaiseen käyttöön, koska niin arkistointi voidaan tehdä tehokkaasti ja tarvitut kuvat löytyvät nopeasti.
Kuva 10.3: Valitut parhaat kuvat tallennetaan lisäksi tietokantaan, jotta ne löytyvät nopeasti asiakkaiden hakujen yhteydessä. Tätä varten tarvitaan ammattimainen avainsanointi, koska avainsanojen perusteella haku voidaan suodattaa myöhemmin. Viulisti David Garrett konsertissa Berliinin filharmoniassa 22. huhtikuuta 2013. Canon EOS-1D X 2,8/300mm. 1/250 sekuntia, aukko 4,0, ISO 4.000. Valotusparametrien manuaalinen asettaminen. Valittu valotusmittausmenetelmä: Spotmittaus.
(Kuva © 2013: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
10.2 Kuvavalinta
Monet valokuvaajat tekevät virheen tekemällä kuvavalinnan hätäisesti; mieluiten heti konsertin jälkeen, kun kokemukset ovat vielä tuoreet. Tämä menettelytapa on täysin pätevä, kun nopeus ratkaisee myynnin; esimerkiksi lehtikuvaajilla, jotka joutuvat lähettämään kuvavalinnan paikalliselle päivälehdelle vielä samana iltana, jotta kuva yhdessä konserttiarvostelun kanssa voidaan julkaista lehdessä seuraavana päivänä. Kaikille muille konserttikuvaajille kuitenkin pätee periaate, että ainakin yksi yö (mieluiten: 24 tuntia) kuvien ja kuvavalinnan välillä on suotava. Näin valinnassa tulee hieman "objektiivisemmaksi", ainakin vähän etäisyyttä pidemmän ajanjakson myötä.
Kuva 10.4: Valitsin tämän kuvan, koska mielestäni olin onnistunut ottamaan "tyypillisen" kuvan taiteilijasta tässä konsertissa. Jan Delay laulaa, hyppii, on ekstravagantisti pukeutunut ja seisoo näyttävästi etualalla, kun bändi katoaa lavan takaosaan. Vastaavia kuvia on tietysti muitakin; mutta tämä on yksi viiden tähden suosikkeistani. Jan Delay keikallaan 20. elokuuta 2010 Zeltfestival Ruhrissa Bochum/Wittenissä. Nikon D3S 2,8/24-70-mm-Nikkor, polttoväli 24mm. 1/1000 sekuntia, aukko 3,5, ISO 3.200. (Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Mitä ohjelmaa valintoihin käytetään, ei ole oikeastaan tärkeää. Käytän Adoben Bridgea.
Lähes kaikki kuvien valintaohjelmat mahdollistavat valokuvien priorisoinnin; esimerkiksi antamalla värejä tai tähtiä. On suositeltavaa arvioida aluksi kaikki parhaat valokuvat keskikokoisessa näkymässä kolmella *** tähden merkillä.
Toisessa läpikäynnissä, jossa näytetään vain kaikki kolme tähteä *** tai enemmän saaneet valokuvat, parhaat valokuvat ensimmäisestä läpikäynnistä arvioidaan joko neljällä tähdelellä **** tai suosikit arvioidaan viidellä tähdelellä *****. Ne valokuvat, jotka ovat hieman heikompia kuin keskimäärin kolmella tähdelellä arvioidut valokuvat, saavat kaksi tähteä ** ja poistuvat näytöstä (koska näytetään vain valokuvia, joilla on kolme tähteä *** tai enemmän).
Lopuksi tarkastellaan vielä kerran kaikkia valokuvia suuressa näkymässä, jotka ovat arvosteltu neljällä **** tai viidellä tähdelellä edellisessä läpikäynnissä. Nyt kaikki valokuvat, jotka tullaan käsittelemään ja lisäämään myyntiin, tulisi arvioida viidellä tähdelellä. Tällä peräkkäisellä ja systemaattisella menetelmällä päästään vertailujen avulla löytämään parhaat valokuvat erittäin samankaltaisista valokuvista/motiiveista. Lisäksi pysyy selvillä siitä, kuinka monta huippuvalokuvaa konsertista todella syntyi ja kuinka monta valokuvaa valittiin jatkokäsittelyä varten.
Kuva 10.5: Joskus päätöksenteko voi olla vaikeaa; monet otokset ovat samankaltaisia, eroavat vain sävyissä. Silloin voi olla järkevää, ikään kuin "tutkimuksessa," yhdistää useita valokuvia kollaasiin. Tässä tapauksessa oli mielenkiintoista, että rumpali oli melkein samanlaisessa (luonnollisessa päivänvalossa) valaistuksessa, kun taas tausta vaihteli värimaailmaltaan. Nikon D800 2,8/70-200-mm-Nikko käytetyllä polttovälillä 100mm. 1/320 sekuntia, aukko 3,5, ISO 800.
(Kuva © 2013: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
10.3 Kuvankäsittelyvinkit
Konserttikuvausta pidetään yleisesti dokumentaarisena valokuvauksena. Tämä johtuu siitä, että useimmat julkaisut tehdään konserttiraporttien yhteydessä. Siksi on järkevää tarjota (sanomalehti- ja aikakauslukijoiden) aidoille, muuttumattomille kuville.
Tässä tapauksessa kuvankäsittelyä tehdään hyvin hienovaraisesti. Kuvien valoisuutta ja kontrasteja optimoidaan, liian voimakkaat värisävyt (yleensä aiheutuneina epäedullisesta valaistuksesta) suodatetaan pois.
Kohinanvaimennus on usein tarpeen, koska monet konserttikuvat on otettu korkealla valoherkkyydellä (ISO 3.200 ja enemmän). Kohinanvaimennuksella pyritään vähentämään häiritsevää kuvakohinaa, jotta teknisesti moitteettomia (tai ainakin parempia) kuvia voidaan tuottaa.
Kuva 10.6: Camera Raw tarjoaa mahdollisuuden suorittaa kohinanvaimennus raakakuvien kehittämisessä. Monet konserttikuvaajat arvostavat tätä toimintoa, koska useimmissa konserteissa vallitsevat suhteellisen heikot valaistusolosuhteet edellyttävät ISO-herkkyyksiä usein 3.200 ISO tai enemmän, jotta voidaan valokuvata suhteellisen tärähtämättömästi (ilman jalustaa!). Kuvassa on esitetty esimerkillinen kohinanvaimennus yhdessä valokuvistani (vaikutuksen paremman arvioimiseksi kuvan 100% katselussa, katso seuraava sivu).
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.7: Culcha Candela 20. elokuuta 2011 Zeltfestival Ruhrissa. Nikon D3S 4,0/24-120mm Nikkor, käytetyllä polttovälillä 24mm. 1/500 sekuntia, aukko 4,0, ISO 3.200.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.8: Udo Lindenberg konsertissa Berliinissä 15. lokakuuta 2008. Parhaiden (valittujen) valokuvien jälkikäsittely kuuluu asiaan. Ainakin valokuvien valoisuus ja kontrasti tulisi tarkistaa ja tarvittaessa optimoida. Kuvan terävöittäminen (Photoshopin avulla: Filter>Scharfzeichnungsfilter>Unscharf maskieren), ennen valokuvien julkaisua, kuuluu myös toimenkuvaan. Huomioi kuitenkin, ettet ylitä terävöittäessäsi ja että se on viimeinen työvaihe ennen kuvan luovutusta!
(Kuva © 2012: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
Kuvan värityksen muuttaminen voidaan yleisesti ottaen pitää hyväksyttävänä manipulaationa ilman, että otos menettää aitouttaan. Erityisesti sanomalehdet julkaisivat aiemmin kuvat kuitenkin mustavalkoisina. Kun useimmat lehdet ovat siirtyneet värivedostukseen ja esittävät nyt kaikki sivut värillisinä, tämä on toki muuttunut; mutta mustavalkoiset kuvat ovat edelleen "in" ja ovat suosittuja niin nuorten kuin vanhojenkin keskuudessa.
Kuitenkin tulisi huomata, että kaikki otokset eivät toimi yhtä hyvin mustavalkoisina; joillakin värillä on liian suuri merkitys siinä, toimiiko kuva vai ei. Toiset kuvat sen sijaan ovat paljon ilmaisuvoimaisempia mustavalkoisina, minkä vuoksi jokaisen valokuvaajan tulisi tutkia konserttikuviaan ja pohtia, ovatko kuvat, jotka voivat olla paremmin käsiteltyjä, niitä, jotka silmä kävijälle antavat.
Kuva 10.9: Tässä kolme esimerkkiä samasta kuvasta: Ylin kuva näyttää alkuperäisen. Sitä ei ole käsitelty, taustan punaiset ja siniset värit saavat vahvan vaikutuksen. Ensikatsomalta henkilö varmasti sanoisi, että värit ovat tärkeitä kuvan vaikutukselle. Kun värejä poistetaan (tässä yksinkertaisesti värin kylläisyyden täydellisellä vähentämisellä) syntyy mustavalkoinen kuva (keskellä), joka verrattuna alkuperäiseen on melko tylsä, kalpea (ja juuri väritön). Suorassa vertailussa lähes jokainen valitsisi alkuperäisen. Kuitenkin kuvan käsittelyssä käsittelijän taito on myös tärkeää. Kuten tästä esimerkistä voidaan nähdä, pelkkä värin kylläisyyden vähentäminen mustavalkoisen kuvan saamiseksi ei ole välttämättä optimaalista. Lisätoimenpiteitä/tai muita käsittelyvaiheita tarvitaan, jotta kuva näyttäisi hyvältä. Tässä tapauksessa olen päättänyt antaa sepia-värisävyä mustavalkoiselle kuvalle, jotta se näyttäisi lämpimämmältä (alimmainen kuva).
Kun vertaan tätä nyt alkuperäiseen, pidän siitä paljon enemmän, koska voimakkaat punainen ja sininen eivät enää vie niin paljon huomiota laulajasta. Kuva vastaa nyt osittain Milowin lempeää musiikkia paremmin kuin värikäs alkuperäinen. Milow--konsertti 1. syyskuuta 2011. Nikon D3S, 1,4/85mm Nikkor. 1/160 sekuntia, aukko 2,2, ISO 1 250.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.10: Photoshopissa olen tallentanut standardoidun komentosarjan Toiminnot värivalokuvien muuntamiseen sepiaksi. Tämä ei säästä vain aikaa, vaan varmistaa myös, että suurin osa minun muuntamistani kuvista sopii yhteen. Jos jokainen sepian sävy säädettäisiin yksilöllisesti, kuvat voisivat näyttää liian erilaisilta eivätkä sopisi yhteen. Kuitenkin pidän oikeuteni säätää sävyä tarvittaessa - tosin vain yksittäisissä tapauksissa - esimerkiksi jos en ole 100% tyytyväinen standardikomentosarjaan. Photoshopin kyky tallentaa muokkauskomennon sarjoja Toiminnot on suuri apu useiden kuvien (esimerkiksi asiakkaalle) mahdollisimman samanlaiseen muokkaamiseen.
Jotkut kuvankäsittelyt ovat toki täysin perusteltuja tai jopa hyödyllisiä, jos esimerkiksi kuvia ei tarkoituksella haluta käyttää lehdistötarkoituksiin vaan suunnitellaan julkaisuja, jotka eivät liity tiettyyn konserttiin tai taiteilijaan (niin sanotusti "neutraaleja").
Kuva 10.11: Yleensä en halua vieraannuttaa kuviani. Ihmiset kyllästyvät nopeasti tällaisiin vaikutuksiin. Kuitenkin jos tarvitaan abstrakteja kuvia, jotka sopivat aiheeseen "musiikki" mutta eivät ole henkilökohtaisesti yhdistettyjä muusikkoon tai bändiin, ne ovat hyvä keino vieraannuttaa. Nikon D3S, 4/24-120mm Nikkor käytetyllä polttovälillä 105mm. 1/200 sekuntia, aukko 4,0, ISO 2 500. Valotusparametrien manuaalinen asetus.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.12: Pidin kovasti klinkkeriefektistä, kun olin muuttanut kuvaa lisäksi värimäärältään. Erityisesti Photoshop-suodattimia käytettäessä kannattaa kuitenkin varoa tekemästä tällaisia vaikutuksia liian usein. Lisäksi on järkevää olla tekemättä näitä vaikutuksia aina samoilla asetuksilla, vaan yksilöllisesti katsella kullekin kuvalle, mikä parametriyhdistelmä tuottaa parhaan vaikutuksen. Sunrise Avenue-konsertti 27. elokuuta 2012. Nikon D4, 1,4/85mm Nikkor. 1/640 sekuntia, aukko 2,5, ISO 2500. Aukkoprioriteetti (aikaprioriteetti).
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.13: Alun perin olin mustavalkokuvaaja. En voinut mitään usein sattuville väreille monissa kuvissa; mustavalkoiseen (tai usein myös sepiaan) rajoittaminen mielestäni teki valokuvistani ilmaisuvoimaisempia ja mielenkiintoisempia. Jossain vaiheessa, vielä analogia-aikoina, kun valokuvattiin filmille, löysin "crossauksen" kuvilleni (diafilmi altistetaan ja kehitetään sitten negatiivifilmillä C41:ssä E6:n sijaan).
Tuloksena oli, kun olin löytänyt oikeanlaisen filmin käyttötarkoitukseeni, että valokuvat olivat paljon värikylläisempiä, voimakkaammilla kontrasteilla. Digitaalikuvauksessa tämä toimii samoin: Värikylläisyyden ja Tonalityökalujen avulla voidaan luoda valokuvia, jotka ovat "kirjavia" ja näyttävät lähes graafisilta kontrastien vuoksi.
Ylin kuva näyttää alkuperäisen otoksen. Ensimmäisessä vaiheessa muutin kuvaa kapeammaksi leikkaamalla hieman alareunasta; lisäksi lisäsin kuvalle erittäin voimakkaasti värikylläisyyttä saadakseni pop-värit (katso keskimmäinen kuva). Wir sind Helden -konsertti 25. elokuuta 2011. Nikon D3S, 1,4/85mm Nikkor. 1/250 sekuntia, aukko 3,5, ISO 2 000. Valotusparametrien manuaalinen asettelu.
(Kuva © 2011: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
Kuva 10.14: Saavuttaakseni lisää abstraktiota ja saadakseni lähes graafisen vaikutuksen, toinen vaihe on kontrastien merkittävä suurentaminen kuvan Tonalityökaluilla Photoshopissa.
Huomio: Kuvankäsittelyn ja vieraannuttamisen mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, erityisesti Photoshopin avulla. On kuitenkin tärkeää miettiä, miten kuvia aikoo käyttää. Liiallinen käsittely tai vieraannuttaminen voi olla ristiriidassa aitouden kanssa konserttiuutisoinnissa.
Mutta jos kuvia esitetään gallerioissa, kyse on valokuvien taiteellisesta ilmaisusta sinänsä eikä niinkään kuvatuista muusikoista, vieraannuttaminen on luonnollisesti hyvä keino valokuvataiteilijalle ilmaista näkemystään.
Orientaatio julkaisutarkoitukseen on siis hyvä tapa päättää, kuinka paljon kuvankäsittelyä on sallittua ja tarpeellista.
10.4 Esittäminen
Joka esittelee kuvansa yleisön silmille, tulisi muistaa esitellä ne mahdollisimman "tyylikkäästi". Kehys kuvan ympärillä (Photoshopissa luodaan tämä komennolla Workflows) toimii samalla tavalla kuin analogisessa ajassa käytetty paspartuu.
Tämä "ylimääräinen vaiva", joka tarvitaan kuvien asetteluun "tyylikkäästi", kannattaa ehdottomasti. Valokuvat vaikuttavat näin arvokkaammilta, korkealaatuisemmilta.
Jos aikoo käyttää kirjoitusta (esimerkiksi valokuvaajan nimi) kuvassa tai paspartuussa, tulisi valita joko neutraali "väri" (musta, harmaa tai valkoinen) taikka väri, joka on myös kuvassa.
Kuva 10.15: Jotta valkoinen kehyksen (”paspartu-korvike”) erottuisi valkoisesta paperitaustasta, olen värittänyt kulmat vielä värillä (Photoshopissa: käytin hyvin pehmeää sivellintä, joka vain hipaisi kulmia). Jan Delayn konsertti bändinsä kanssa 20. elokuuta 2010 Zeltfestival Ruhr -tapahtumassa. Nikon D3S 2,8/24-70mm-Nikkorilla käytetyllä polttovälillä 70 mm. 1/1250 sekuntia, aukko 3,5, ISO 3 200. Aukkoprioriteetti (aikaprioriteetti).
(Kuva © 2010: Jens Brüggemann – www.jensbrueggemann.de)
10.5 Avainsanat
Kun luovuttaa valokuvia kaupallisiin tarkoituksiin, erityisesti ammattimaisille välittäjille (toimitukset, kuvatoimistot jne.), on tärkeää varmistaa, ettei tärkeitä tietoja kuvan sisällöstä puutu.
Konserttikuvaamisessa nämä voivat olla esimerkiksi: esiintyvän bändin nimi, kuvan keskipisteessä olevan taiteilijan nimi, tapahtumapaikka ja esiintymispaikka (esimerkiksi ”Olympiastadion Berlin”), kuvan ottamisen päivämäärä ja kellonaika, erityispiirteet (esimerkiksi ”artistin viimeinen konsertti ennen kuin hän jätti bändinsä”) ja tietysti valokuvan tekijän nimi ja muut tekijänoikeustiedot (esimerkiksi julkaisuja varten, että ei mainita vain valokuvaajan nimeä vaan myös verkkosivusto).
Lisäksi pankkitietojen ilmoittaminen voi olla hyödyllistä, jotta kaupalliset välittäjät voivat saada pankkitiedot lisenssimaksujen siirtoa varten (lisäksi lasku, jos se ei ilmeisesti koskaan saavu).
Kuva 10.16: Avainsanat auttavat kuvien löytämisessä tiettyjä käyttötarkoituksia varten. Edellinen kuva voi näin ollen löytyä helposti, kun etsitään kuvia live-musiikista, konserteista, klassisesta musiikista, lavalle astumisesta jne. Ja myös teemasta ”sokeat”, edellinen kuva valittaisiin avainsanoituksen perusteella. Se voisi esimerkiksi julkaista lehtiartikkelissa sokeista taiteilijoista. Andrea Bocellin konsertti Philharmoniassa Berliinissä 15. toukokuuta 2013. Canon EOS-1D X EF 2,8/300mm:llä. 1/200 sekuntia, aukko 4,0, ISO 3 200. Suljinprioriteetti (aukkoprioriteetti). Valittu valotusmittaustapa: keskipainotteinen integroitu mittaus. (Kuva © 2013: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
Huomautus: Avainsanat auttavat löytämään nopeasti kuvia, jotka liittyvät haettuun aiheeseen. Tässä yhteydessä avainsanojen tulisi kuitenkin olla järkeviä. Monet (konsertti)valokuvaajat ovat hieman anteliaita avainsanojen käytössä, mikä johtaa siihen, että kuvat näkyvät usein hakutuloksissa – mutta harvoin ne liittyvät todella käsiteltävään aiheeseen. Tämä voi nopeasti pilata hyvän suhteen asiakkaaseen, minkä vuoksi avainsanojen valinta tulisi todella harkita ja tehdä järkevästi kuvan sisältöön sopien.
Kuva 10.17: Lyömäsoittaja Martin Grubinger konsertissa Berliinin Philharmoniassa 11. huhtikuuta 2012. Kirjoittaessani tätä opastusta kollegani Sven Darmerin avainsanat Photoshopin tiedostotiedoissa auttoivat minua paljon, sillä ilman niitä en olisi tiennyt kaikkia muusikoiden nimiä. Canon EOS-1D Mark IV EF 2,8/300 mm:llä. 1/160 sekuntia, aukko 2,8, ISO 1 600. Suljinprioriteetti (aukkoprioriteetti). Valotusmittaustapa: keskipainotteinen integroitu mittaus.
(Kuva © 2012: DAVIDS/Sven Darmer – www.svendarmer.de)
Toivotan teille aina ”Hyvää valoa” ja monta hienoa konserttia!
Jens Brüggemann, huhtikuu 2014
