PDF-vienti Adoben InDesignissa on viimeinen vaihe, jolla tallennat taittoasi tulostuskelpoiseen muotoon tai digitaaliseen käyttöön. Olipa kyse sitten ammattimaisesta tulostuksesta, interaktiivisista PDF-tiedostoista tai verkkosisällöistä – InDesign tarjoaa sinulle lukuisia vientivaihtoehtoja, jotta voit tulostaa projektisi parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä oppaassa näytän sinulle vaihe vaiheelta, miten viimeistelläksesi dokumenttisi PDF-tiedostoksi, valita oikeat asetukset ja välttää yleisimmät virheet. Aloita ja vie projektisi täydellisesti!
Ennen kuin viimeistellään InDesign-dokumentti valotuskelpoiseksi PDF-tiedostoksi, varmista vielä kerran, että värienhallinnan asetukset ovat oikein (mikä olisi pitänyt tehdä jo alussa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan).
Tarkista tämä avaamalla Muokkaa-valikko ja valitse Väriasetukset, ja varmista, että sekä näytöllä näyttämistä varten (eciRGB v2) että tulostamista varten (ISO Coated v2 ECI päällystetyn kuvapaperin tulostamista varten) on oikeat Profiilit Työskentelyväriavaruudet valittuna.
Tarkista myös Muokkaa-valikosta, että Taustatruktuurin täyttöväri on määritetty CMYK:lle. Tämä varmistaa, että päällekkäiset tai koskettavat läpinäkyvyystekijät (kuten esineen varjo lepää läpinäkyvällä alueella) sekä itse esineet ovat samassa väriavaruudessa.
Aukaise vienti nyt valikosta Tiedosto tai nopeammin pikanäppäimellä Ctrl+E. Nimen ja kohdekansion lisäksi varmista, että Tiedostotyyppi on asetettu PDF:ksi tarkoitukseen tulostaa, sillä interaktiivisten PDF-tiedostojen elementit eivät ole tulostamon valotuksen tulostettavia, puhumattakaan vain näytölle tarkoitetusta resoluutiosta.
Kun olet napsauttanut Tallenna, PDF-vienti-ikkuna aukeaa. Näissä tehtävillä asetuksilla on ratkaiseva merkitys tulostusjäljelle. Eri tarkoituksiin tarvitaan myös erilaisia asetuksia.
Jotta ei tarvitsisi joka kerta mukauttaa runsautta mahdollisia asetuksia haluttuihin tulostustarkoituksiin (esim. näytölle tai tulostukseen), Adobe toimittaa erilaisia asetuksia Profiileina valmiina. Näitä löydät rivin PDF-Esiasetus pudotusvalikosta. Lisäksi siellä on kaksi tulostusasetusta.
Yhden näistä vientiprofiileista valitseminen on hyvä alku, mutta täyttääksemme vaatimuksemme, asetuksia on muutettava edelleen, ja ne on tallennettava uudella nimellä yksilöllisenä profiilina offsetpainatuksen tulostamiseen myöhempää käyttöä varten.
Aluksi muuta Yhteensopivuus-kentässä asetus Acrobat 4 (PDF 1.3). Taustalla on se, että kyseinen Acrobat-versio ei tunnista läpinäkyvyyksiä.
Ja myös tulostamon kuvauksessa käytetty ohjelmisto, joka käyttää Adoben kehittämää PostScript-sivukuvauskirjasinkielin, ei tunnista läpinäkyvyyksiä. Siksi ne on vähennettävä myös tulostettaessa. Tämä tilanne muuttuu vasta, kun PostScriptin seuraaja, Adobe PDF Print Engine (APPE), on yleisesti otettu käyttöön painotaloissa. Ja niin hienolta kuin tiedostokin näyttää näytöllä – totuuden hetki lähestyy vasta valotettaessa.
Jotta myöhemmin voisi pitää täyden kontrollin tulostusasetuksista, ei pitäisi valita mitään PDF-X-mikälie -standardia.
Kuvauksessa-kenttään voit lisätä muutamia tärkeitä avainsanoja myöhemmälle asetusten tunnistamiselle.
Asetusten Vaihtoehdot Yleisellä-välilehdellä jätä näytettäväksi tiedosto viennin jälkeen ja varmista, että näkyvät ja tulostettavat tasot sisällytetään.
Sisällytettävässä alueessa ei saa olla mitään aktivoituna, ei myöskään interaktiivisia elementtejä.
Kompressiovälilehdellä voit ottaa käyttöön Painolaatuisten tulostusten kompressioasetukset 70 rasterille (Offsetpainatuksen standardi) pienen säädön kanssa, eli kuvien kompressointi 300 ppi:ksi yli 350 ppi (enempää ei tarvita ja ainoastaan suurentaa tiedostoa) ja 1200 ppi:ksi viivapiirroksille, joilla on yli 1800 ppi:n resoluutio.
Tämä voi tapahtua erittäin nopeasti, kuten Liitännät-paletti osoittaa, sillä kuvat taitossa sovitetaan pienempään kuvakehykseen. Resoluutio kerrotaan vastaavasti ja myös tiedostokoko ja valotusajan pituus kasvavat valottimessa. Siksi kuvadata pitäisi myös rajata kehyksen sisään.
Merkkien ja leikkausvaramerkkien-välilehdellä tulisi käyttää vain Dokumentin leikkausvarmamerkinnät (yleensä 3 mm).
Dokumentin sivut taitetaan painovelhon uloslausumajärjestelmällä automaattisesti sivujärjestyksen logiikan mukaisesti ottaen huomioon mahdollinen liimapalovara esitearkkujen arkilla ja ne sijoitetaan sinne tarvittaville leikkaus- ja kohdistusmerkeille sekä väritarkistusliuskoille. PDF-tiedostoon etukäteen lisätyt merkit häiritsevät ja hankaloittavat myöhemmin.
Rekisterilehden Lähtö-välilehdellä Värinmuunnos-kohdassa tulee olla valittuna Muunna kohdeprofiiliin (säilytä arvot). Tämä tarkoittaa sitä, että RGB-kuvat muunnetaan kohdefarmitilaan (CMYK), mutta ei CMYK-kuvia, jotka säilyttävät alkuperäiset arvonsa.
Kohde on ensisijaisesti CMYK-farmitila, tarkka profiili riippuu kuitenkin käytetyistä painomateriaaleista. Pinnoitetulle (kuvapainatus-) paperille olisi ISO Coated v2 (ECI) – sanomalehtipainatuksessa käytettäisiin aivan erilaista profiilia.
Tarvittaessa on parasta kysyä painotalolta etukäteen.
Profiilien liittämistä ei tarvita. Joissain painotaloissa tämä voisi osittain johtaa uusiin, ei-toivottuihin värimuunnoksiin, joten niitä ei pitäisi käyttää.
Viimeinen tarkastus Värienhallinta-valikossa varmistaa, että tulosteeseen sisältyvät vain painettavaan materiaaliin tarkoitetut värikanavat.
InDesign-CS6:sta lähtien on mahdollista myös viedä tiedosto yksiväristä tulostusta varten. Valitse tällöin kohdeprofiiliksi esimerkiksi Dot Gain 15%. PDF-tiedostoa ei tarvitse enää monimutkaisilla tempuilla muuntaa harmaasävy-PDF:ksi.
Rekisterilehden Laajennettu-välilehdellä ensin asetetaan läpinäkyvyyden vähentäminen Korkea resoluutio-tilaan. Tämä muuntaa aikaisemmin läpinäkyvät kohteet riittävällä laadulla yhdistelmäksi vektori- ja bittitietoja.
Ruudun alla oleva valintaruutu varmistaa, että poikkeavat asetukset InDesign-dokumentin painolehdissä (voidaan määrittää InDesignin Sivuikkunan avulla erikseen painolehdille) jätetään huomioimatta.
Tärkeää on myös fonttien upottaminen PDF-tiedostoon. Oletusarvo 100% antaa harhaanjohtavan viestin: sillä ei nimittäin upoteta kaikkia käytettyjä fontteja, vaan vain silloin, kun käytetään kaikkia niissä fonteissa yhteensä olevia merkkejä. Koska tämä tapahtuu harvoin, se tarkoittaa käytännössä, että upotetaan vain dokumentissa käytetyt merkit.
Tämä saattaa vaikeuttaa jälkikäteisiä pienten tekstikorjaustarpeita PDF-tiedostossa, jos tarvittavaa merkkiä ei ole dokumentissa.
Muuta arvo siis 20%:iin. Näin pienissä, yksinkertaisissa dokumenteissa upotetaan vain käytetyt merkit ja monimutkaisemmissa koko fontti.
Rekisterilehden Turva-välilehdellä ei saa määrittää salasanoja, sillä muutoin työnkulku valotusyksikössä keskeytyisi tässä vaiheessa.
Tallenna nämä asetukset lopulta myöhempää käyttöä varten helposti muistettavalla profiilinimellä ja napsauta Vie.
InDesign alkaa nyt muuntaa, mikä antaa sinulle aikaa katsoa ulos ikkunasta, kävellä kahvinkeittimälle tai soittaa äidille riippuen dokumentin laajuudesta, kuvien resoluutiosta ja tietokoneesi kapasiteetista.
Ainoa pieni merkki siitä, että InDesign tekee mitä sen pitääkin, on pieni symboli valikkopalkissa, joka ilmestyy vain tässä vientiprosessissa:
Mutta sitten (tietysti vain, jos oikea rasti on asetettu oikeaan kohtaan), avautuu kaikkien aikaisempien ponnistelujen tulos – PDF-tiedosto.
Kypsässä työympäristössä Adobe Acrobatin täysversio on nyt käytettävissä, ja se tuo mukanaan joukon profiileja generoidun dokumentin analysointiin sen sopivuuden osalta valotuslevylle.
Ennen tätä on kuitenkin tärkeää varmistaa leikkauksen olevan kohdallaan. Jotta voit tarkalleen nähdä leikkauksen kulun, sinun on näytettävä se. Avaa Acrobatissa Asetukset (Ctrl+K) ja laita ruutuun Näytä kohde-, loppuformaatti- ja leikkauskehykset kohdassa Sivujen esitys.
Nyt voit tarkkailla tarkasti, ulottuvatko leikatut elementit tarpeeksi leikkaukseen.
